Tunteet puuttuu, muuten täydellisestä suhteesta, erotako?

Niin, täällä meillä päin halutaan romanttisia avioliittoja, eli rakastumisen tunnetta, kun taas esim. Japanissa painotetaan nimenomaan kumppanin luonteenpiirteitä. Jos sinulla on hyvä olla miehesi kanssa, voitko oppia rakastamaan häntä? Välitätkö hänestä? Haluatko häntä? Jos vastaus viimeiseen kahteen on kyllä, mielestäni suhteessa on toivoa. Ongelmaksi voi toki koitua se, etä haet jossain vaiheessa muualta jännitystä ihastumisilla, ehkä pikarakastumisillakin, mutta niissäkin on vaihtoehtona valita, että annat tunteiden mennä, etkä tee mitään.

Ikäkysymys on hyvä, sillä mitä vanhempi on, yleensä sitä enemmän osaa arvostaa kumppanuutta, läheisyyttä ja luottamusta. Ikä ei kuitenkaan ratkaise, sillä erilaisia liittoja on olemassa, liitot perustuvat hyvin erilaisille asioille.

Olisi mielenkiintoista tietää seurusteluhistoriasi, koska se voisi selittää asiaa. Onko sinulla esim. vastikään eroa? Oletko saanut itse siipeesi? Onko tämä ensimmäinen kerta, kun asut miehen kanssa? Jne jne.

Kuinka tärkeä rakastumisen tunne (sehän yleensä haihtuukin ja muuttuu rakkaudeksi, välittämiseksi jossain vaiheessa) on sinulle? Mitä odotat rakastumiselta? Rakastamiselta? Mitä sinulta nyt puuttuu? Voitko elää ilman sitä? Jos olet varma, että et jää kaipaamaan tätä suhdetta ja miestä ja että rakastamisesi on selvästi vahvempaa, kun ihminen on oikea, mene jo. Silloin roikkuminen ei kannata, satutat joka päivä toista enemmän. Anna silloin myös toiselle mahdollisuus rakkauteen.

"eivätkö tunteet ole kuitenkin se kaiken lähtökohta? Itse en usko siihen, että jotain ihmistä oppisi ihan yks kaks rakastamaan."

Tunteet eivät välttämättä ole lähtökohta. Tunteista voi päätyä myös riitaisiin liittoihin ja eroamisiin, koska tunteet eivät ota huomioon tosiasioita. Tunteen varaan ei voi rakentaa mitään pysyvää. Kestävä suhde kestää jostain muusta syystä kuin ensihuumasta.

Yhteensopivuudella aloitetusta suhteesta voi kehkeytyä myös hyvä elämänikäinen suhde. Toiseen ihmiseen voi rakastua ajan myötä, mutta tuskin palavasti ja intohimoisesti ensihuuman lailla. Tällainen rakastuminen tarkoittaa arvostuksen, kunnioituksen ja ystävyyden kautta päivä päivältä kasvavaa sidettä ja kiintymystä.

Täytyy kuitenkin muistaa, että yksikään ensihuuma ei kestä. Joskus ensihuuma on vain rasite ja ärsytys, joka tekee arkistuneesta suhteesta entistä kipeämmän. Järkipohjalle perustuva suhde puolestaan ei voi toimia, jos ihminen ei ole valmis rakentamaan sitä ja pitämään sitä itselleen todellisena oikeana ratkaisuna.

Jos ap ei ole kokenut joskus aiemmin elämässään ensihuumaa, tällaista yhteensopivuuteen perustuvaa suhdetta voi olla hankalampaa rakentaa, koska tässä kulttuurissa mikään ei sido tai velvoita sitä rakentamaan.

, että ainakaan mulla ei ilmene ihastus heti. Siis sellaisen kanssa, keneen olen ihastunut ja rakastunut myöhemmin. Mulla on ekana epävarma, kokeiluluonteinen tunne toisesta. Sitten alkaa ihastumaan toiseen sen jälkeen. Jos toinen on sellainen mihin ihastun. Oon oppinut että mä en voi ekojen treffien pohjalta sanoa vielä mitään. Kelkka voi kääntyä kumpaan suuntaan vain. Tokat ja treffit kertoo enemmän, kolmansien jälkeen jo melkein osaa sanoa tuleeko mitään.