Noh tilanne on tää:
Rakastan poikaystävääni ja sydämeni särkyisi jos näkisin hänet toisen kanssa..
Mutta en voi luottaa häneen, vaikka kuinka yritän ja hän on yrittänyt näyttää että häneen voisi luottaa, mutta oma vaistoni sanoo ettei hän aina puhu totta, ja ei oo ihan puhtaat jauhot pussissa.
Meidän suhteesta sen verran, että koskaan en tule kokemaan sellaista suhdetta mikä meillä on, olemme tehneet todella paljon kaikkea "hullua", mitä esim. tuttavapariskunnat eivät koskaan tekisi ja kun kerromme heille, he katsovat hieman vinoon. Mutta aina meillä on hauskaa ja nautimme toistemme seurasta ja olemme samanlaisia.
Mutta se suuri luottamus, se on niin epävarmaa. Ja viime aikoina olen itse ollut hyvin epävarma koko suhteen kestävyydestä... Olen ollut hyvin ahdistunut, ja masentunut, syytä en tiedä mutta luulen sen johtuvan tämän suhteen tilanteesta. Hän haluaa enemmän rakkautta ja kaikkea, enkä pysty nyt antamaan hänelle mitään.
Mutta silti rakastan ja välitän niin saamarin paljon, etten tiedä pystynkö siltikään luopumaan hänestä...
Tämä kirjoitus on todella sekava, mutta jos jollain on kokemuksia niin saa kertoa ja antaa vinkkejä...
Kiitos.
Rakastan poikaystävääni ja sydämeni särkyisi jos näkisin hänet toisen kanssa..
Mutta en voi luottaa häneen, vaikka kuinka yritän ja hän on yrittänyt näyttää että häneen voisi luottaa, mutta oma vaistoni sanoo ettei hän aina puhu totta, ja ei oo ihan puhtaat jauhot pussissa.
Meidän suhteesta sen verran, että koskaan en tule kokemaan sellaista suhdetta mikä meillä on, olemme tehneet todella paljon kaikkea "hullua", mitä esim. tuttavapariskunnat eivät koskaan tekisi ja kun kerromme heille, he katsovat hieman vinoon. Mutta aina meillä on hauskaa ja nautimme toistemme seurasta ja olemme samanlaisia.
Mutta se suuri luottamus, se on niin epävarmaa. Ja viime aikoina olen itse ollut hyvin epävarma koko suhteen kestävyydestä... Olen ollut hyvin ahdistunut, ja masentunut, syytä en tiedä mutta luulen sen johtuvan tämän suhteen tilanteesta. Hän haluaa enemmän rakkautta ja kaikkea, enkä pysty nyt antamaan hänelle mitään.
Mutta silti rakastan ja välitän niin saamarin paljon, etten tiedä pystynkö siltikään luopumaan hänestä...
Tämä kirjoitus on todella sekava, mutta jos jollain on kokemuksia niin saa kertoa ja antaa vinkkejä...
Kiitos.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Luottamus on kaiken perusta, jos se ei toimi, ei toimi suhdekkaan. Luottamus täytyy ansaita ja rakentaa, se ei tule itsestään. Ainakin näin omasta kokemuksestani. Itse elin vuoden pettävän miehen kanssa, tosin sain tietää vasta loppuvaiheessa asiat. Suutuin, katkaisin suhteen ja vannoin kostoa. Palasimme yhteen puolen vuoden tauon jälkeen, alkuun oli todella vaikeaa, mutta pikku hiljaa luottamus kasvoi, tekojen ja puheiden ansiosta. En voi kieltää ettenkö aina silloin tällöin miettisi missä menee ja kenen kanssa. Mutta pikkuhiljaa, siten me saimme suhteen kuntoon. Nyt meillä on kaksi vuotias tyttönen ja isänä ei voisi olla parempaa miestä. Meidän suhde tosin on arkinen, mutta omat juttumme meilläkin on. Viime kädessä päätös aina itsellä ja kuinka paljon on valmis uhraamaan suhteen eteen. Itse annoin kaiken mitä vain pystyin, välillä sitä katuen ja taas välillä kiittäen. Nyt elämä on kohdallaan, toivottavasti myös huomenna.
Totta. Luovuttaa ei kannata jos toinen on todellakin se mistä välittää. Parisuhde vaatii töitä, uhrauksia ja aikaa, mitään ei saa valmiiksi hetkessä. Riskejä täytyy ottaa, se kuuluu asiaan. Mielestäni Silk teit oikein antaessasi mahdollisuuden, itse en sitä aikanaan tehnyt ja sitä kadun joka päivä. Sen tiedän takaisin en häntä saa vaikka tahtoisin, seurustelee ja asuu yhdessä toisen naisen kanssa. Ja että olen mustasukkainen ja katkera, joka kerta kun näen heidän pitävän hauskaa, hymyilevän ja tekevän "meidän" juttuja.
Mä ainakin selvittäisin asiat ensin, ennen kuin tekisin mitään johtopäätöksiä. Ite vedin viimeksi kierroksia asiasta, jonka kuvittelin olevan jotain pahempaa mitä oli. Kun sain selityksen ja totesin sen järkeväksi, rauhoituin. Ei toi luottamus ole ihan ykksin kertainen juttu. Aina on vähän epäluottamusta, sitä kutsutaan myös mustasukkaisuudeksi.
Mä ainakin selvittäisin asiat ensin, ennen kuin tekisin mitään johtopäätöksiä. Ite vedin viimeksi kierroksia asiasta, jonka kuvittelin olevan jotain pahempaa mitä oli. Kun sain selityksen ja totesin sen järkeväksi, rauhoituin. Ei toi luottamus ole ihan ykksin kertainen juttu. Aina on vähän epäluottamusta, sitä kutsutaan myös mustasukkaisuudeksi.
kirjotuksesi osui ihan nappiin! mulla on meinaan aivan,todellakin sama tilanne. mulla ja poikaystävälläni on yhdessä todella ihanaa,mutta turhia riitoja tulee kun en luota siihen tippaakaan... millä oppisin luottamaan? mäkin olen todella stressaantunut tämän takia ja ahdistaa... ja siltikin musta tuntuu että olen oikeassa!!!! mistä tietää,että mies on oikeasti tosissaan????