Mä olin 13v, kun ihastuin yhteen kundiin joka oli mua 1.5v nuorempi.
Meillä oli 150km:n välimatka.
Parin vuoden ajan sillon tällön nähtiin, mutta se sit jäi, kun oltiin niin nuoria ja välimatka oli pitkä.
Se poitsu asu maalla ja mä kaupungissa. Eli aivan erilainen lapsuuskin meillä oli.
No, vuodet vieri.. Sain lapsen..
Mun elämä on ollut vauhdikasta.. miehiä ollut enemmänkin ja aina kun mulla on ero tullut, niin vanha suola on ruvennut janottaan ja aina otin tähän ensirakkauteeni yhteyttä.
Mut olin niin hiivatin nopeeliikkeinen miesasioissa, että tää maalaispoju ei pysyny mun perässä. Ja aina mulla oli mies kuvioissa.
No, kun olin 2 -kymppinen, niin sit taas vuosien jälkeen nähtiin.
Se kävi meillä yhen yön Pan* -reissulla..
Ei osattu sillon puhua asioita.. Hää läks kotiin.. maalle, kun oli seuraavana päivänä töihinmeno. Ei osattu sopii jatkoista.. ymmärsin sitä väärin. Luulin ettei halunnut enää nähä mua... Kun mulla oli jo yks lapsikin sillon..
No.. taashan mulla oli jo uus mies pian ja kaksi lasta tuli senkin kanssa tehtyä ja naimisiin kerkesin...
Taas tuli ero.. ja taas otin yhteyttä ensirakkauteeni.. Näin jatkui monet kerrat, mutta ei keretty ikinä näkeen, kun mulla oli taas uus mies =(
No, viime kesänä se piti kiirusta.. Mulla ei kerennyt olla ketään uutta. Aikaa oli vierähtänyt 20 vuotta, huh huh.
Se tuli meillä käymään ja rakastuin samantien kun ovesta sisään tuli.
Jouluna mentiin kihloihin ja nyt kesällä muutettiin yhteen.
Vihdoin ja viimein sain omakseni sen miehen. Olen todella rakastunut ja onnellinen.
Ja minä kaupunkilaislikka oon tän vuoden aikana saanu aivan ihania elämänkokemuksia maaseudulta. Jopa välillä traktorilla oluselle =) jne..
Mulla on lapset jo 16, 13 ja 12 -vuotiaita, että pystytään nyt nauttimaan toisistamme.
Ja toivonkin että saamme elää yhdessä elämämme loppuun asti.
Ikinä ei tiä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan..
En olis sillon 13 -vuotiaana osannu kuvitellakkaan että joskus vielä asutaan yhdessä.
Tiedä mitä vielä.. yhteinen lapsi? Naimisiin? Omakotitalo?
Khyl elämä on ihanaa!!!
Hyvää loppukesää kaikille!!
Meillä oli 150km:n välimatka.
Parin vuoden ajan sillon tällön nähtiin, mutta se sit jäi, kun oltiin niin nuoria ja välimatka oli pitkä.
Se poitsu asu maalla ja mä kaupungissa. Eli aivan erilainen lapsuuskin meillä oli.
No, vuodet vieri.. Sain lapsen..
Mun elämä on ollut vauhdikasta.. miehiä ollut enemmänkin ja aina kun mulla on ero tullut, niin vanha suola on ruvennut janottaan ja aina otin tähän ensirakkauteeni yhteyttä.
Mut olin niin hiivatin nopeeliikkeinen miesasioissa, että tää maalaispoju ei pysyny mun perässä. Ja aina mulla oli mies kuvioissa.
No, kun olin 2 -kymppinen, niin sit taas vuosien jälkeen nähtiin.
Se kävi meillä yhen yön Pan* -reissulla..
Ei osattu sillon puhua asioita.. Hää läks kotiin.. maalle, kun oli seuraavana päivänä töihinmeno. Ei osattu sopii jatkoista.. ymmärsin sitä väärin. Luulin ettei halunnut enää nähä mua... Kun mulla oli jo yks lapsikin sillon..
No.. taashan mulla oli jo uus mies pian ja kaksi lasta tuli senkin kanssa tehtyä ja naimisiin kerkesin...
Taas tuli ero.. ja taas otin yhteyttä ensirakkauteeni.. Näin jatkui monet kerrat, mutta ei keretty ikinä näkeen, kun mulla oli taas uus mies =(
No, viime kesänä se piti kiirusta.. Mulla ei kerennyt olla ketään uutta. Aikaa oli vierähtänyt 20 vuotta, huh huh.
Se tuli meillä käymään ja rakastuin samantien kun ovesta sisään tuli.
Jouluna mentiin kihloihin ja nyt kesällä muutettiin yhteen.
Vihdoin ja viimein sain omakseni sen miehen. Olen todella rakastunut ja onnellinen.
Ja minä kaupunkilaislikka oon tän vuoden aikana saanu aivan ihania elämänkokemuksia maaseudulta. Jopa välillä traktorilla oluselle =) jne..
Mulla on lapset jo 16, 13 ja 12 -vuotiaita, että pystytään nyt nauttimaan toisistamme.
Ja toivonkin että saamme elää yhdessä elämämme loppuun asti.
Ikinä ei tiä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan..
En olis sillon 13 -vuotiaana osannu kuvitellakkaan että joskus vielä asutaan yhdessä.
Tiedä mitä vielä.. yhteinen lapsi? Naimisiin? Omakotitalo?
Khyl elämä on ihanaa!!!
Hyvää loppukesää kaikille!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
ihanaa välillä kuulla että joku on saanut takaisin ensirakkautensa, kun omani on tällä hetkellä varattu ja koko juttu on niin epäselvä ettei oikeen tiedä pitäisikö antaa olla vaan, vaiko antaa ajan näyttää? mutta eipä siitä sen enempää, toivotan teille paljon onnea, ja aurinkoista loppu kesää :)