Mistä sen tietää? Vai ajaako ikäväni minut miettimään että jos hän kuitenkin oli se oikea? Erosimme toisen kerran maaliskuussa. Tätä ennen puolen vuoden erossa olo johti toiseen yritykseen. Nyt olemme siis eronneet kahdesti.
Tuntuu ettei mun elämästäni tule mitään ilman exääni. Vaikka meillä olikin vaikeaa, nyt tuntuu että sen kaiken kestäis mielummin kun tän loputtomalta tuntuvan ikävän.
Exällä on uusi naisystävä. Senkö takia vain tämmösiä mietin kun itsellä ei ole ollut uutta suhdetta eron jälkeen?
Miksi en pääse hänestä jo yli? Minkä takia exäni kuva pyörii kultaisena mielessäni, ihan kun kaikkee paskaa ei ois ikinä ollukkaan?
Tuntuu ettei mun elämästäni tule mitään ilman exääni. Vaikka meillä olikin vaikeaa, nyt tuntuu että sen kaiken kestäis mielummin kun tän loputtomalta tuntuvan ikävän.
Exällä on uusi naisystävä. Senkö takia vain tämmösiä mietin kun itsellä ei ole ollut uutta suhdetta eron jälkeen?
Miksi en pääse hänestä jo yli? Minkä takia exäni kuva pyörii kultaisena mielessäni, ihan kun kaikkee paskaa ei ois ikinä ollukkaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla on takana melkein sama tarina, sukupuoliroolit vain toisinpäin. Jos tosiaan kahdesti tekin olette eronneet, juttu ei vaan toiminut. Niin yksinkertaista se loppujen lopuksi on.
Ihmettelen kyllä samaa, että miksi sitä toista miettii edelleen, vaikka tietää, että se onnellisena viettää aikaa toisen kanssa. Uskonpa, että se on vain juuri sitä omaa yksinäisyyttä. Näin kun järjellä miettii, en edes oikeasti haluaisi juuri häntä takaisin vaan jonkun toisen, josta olisi ne ikävät puolet poissa. Mutta hyvää toista puoliskoa on sitten vaikea löytää.
Suuresti kyllä ihmettelen sitäkin, miten joillekin sen kumppanin vaihto on helppoa niin lyhyessä ajassa. Kai sekin vaan kertoo, kuinka erilaisia oltiin...
Mulla on iha sama juttu. Erottii kans kaks kertaa ja nyt sit lopullisesti erottii. Mulla vaa hirvee ikävä,enkä osaa jatkaa eteepäi, vaikka toinen on jo jatkanu. Mä edellee haluisin sen takas, ja mietin et oliks se mulle se oikea. Ainaki se tuntu siltä, ja mä haaveilen koko ajan et palattas yhtee. Mut oon yrittäny ajatella positiivisesti et kyl mä viel joskus tapaan jonku ja se voi tuntua kans siltä oikeelta. Ja ehkä meitä ei oltu tarkotettu toisillemme,ku me erottii jo aikasemminki. Eiks sen pitäs kertoa et me ei vaa sovita toisillemme. Ei riitä et on yks puolinen rakkaus,niinku meillä oli loppuajan.
Mutta kyllä niitä miehiä maailmassa riittää,eiköhä siellä jossai oo se oikeaki odottamassa. Ja jos se on exä ni sit on ehkä parempi palataki yhtee vasta ku aikaa on kulunu vähä enemmän ja molemmilla ollu muitaki juttuja välissä.