(En ehkä kirjoitta tätä oikealle palstalle ja pyydän siitä anteeksi)
Totta se vaan on että elämä ei ole tasa-arvoista, vaikka kuinka ihmiset yrittävät siitä kuvitella sellaista.
Suurella todennäköisyydellä toiset ihmiset joutuvat vain viettämään hiukan paskamaisemman elämän kuin toiset. Mutta minkä sille voi kun ulkonäkö ei riitä.
Olen huomannut miten oma naama voi viedä terveyden. Itse olen kuullut monesti aika musertavaa kritiikkiä naamastani. Aluksi se sattui tosi paljon kun tajusin olevani ruma, mutta lopulta ymmärsin että he tarkoittivat pohjimiltaan hyvää, sillä tajusin oman elämäni realiteetit.
Olen jo noin puoli vuotta ottanut tavakseni että katson lähes tunnin välein peilistä kuinka ruma olen. Yritin lopettaa sitä mutta turhaan.
Minulla on myös monia muita rituaaleja jotkat hohtuvat naamastani en mm. syö aina kunnolla, en enää nuku kunnolla öisin ja enkä ole enää iloinen kuin ennen Vaan masentunut ja surillinen.
Monet saattaisivat luulla että ole mahdottoman pinnallinen ihminen ja olenkin sitä, mutta vain itseäni kohtaan en niinkään katso miltä muut näyttävät. Ovathan tietysti jotkut sononeet että olen suloinen tai jotkut ajattelevat miksi edes mietin tuollasia, kun ei ole kuulemma aihetta, mutta nämä sanat ovat monesti tulleet vanhemmilta tai sukulaisilta jotka yrittävät vain lohduttaa.
Tottakai rumuus sattui ja aijoin tehdä itsarin ja meinasinkin tehdä se ja hain ammattiapua, mutta se ei näytä auttavan tuskaani, muttta kuitenkin elämässäni on valoa, kun keksin että menisin kasvoleikkaukseen ja kohta puoliinkin menenkin sinne kunhan vain rahaa saan enemmän kasaan.
Haluaisin tuntea vain sen tunteen että voisin olla onnellinen kasvojen "omistaja" eikä minun tarvitsisi häpeillä niitä.
Olkaa onnellisia kauniit/komeat ihmiset nautiikkaa elämästä ja jokaisesta sen siemauksesta. Sillä teillä on pääsylippu onnelliseen elämään.
Totta se vaan on että elämä ei ole tasa-arvoista, vaikka kuinka ihmiset yrittävät siitä kuvitella sellaista.
Suurella todennäköisyydellä toiset ihmiset joutuvat vain viettämään hiukan paskamaisemman elämän kuin toiset. Mutta minkä sille voi kun ulkonäkö ei riitä.
Olen huomannut miten oma naama voi viedä terveyden. Itse olen kuullut monesti aika musertavaa kritiikkiä naamastani. Aluksi se sattui tosi paljon kun tajusin olevani ruma, mutta lopulta ymmärsin että he tarkoittivat pohjimiltaan hyvää, sillä tajusin oman elämäni realiteetit.
Olen jo noin puoli vuotta ottanut tavakseni että katson lähes tunnin välein peilistä kuinka ruma olen. Yritin lopettaa sitä mutta turhaan.
Minulla on myös monia muita rituaaleja jotkat hohtuvat naamastani en mm. syö aina kunnolla, en enää nuku kunnolla öisin ja enkä ole enää iloinen kuin ennen Vaan masentunut ja surillinen.
Monet saattaisivat luulla että ole mahdottoman pinnallinen ihminen ja olenkin sitä, mutta vain itseäni kohtaan en niinkään katso miltä muut näyttävät. Ovathan tietysti jotkut sononeet että olen suloinen tai jotkut ajattelevat miksi edes mietin tuollasia, kun ei ole kuulemma aihetta, mutta nämä sanat ovat monesti tulleet vanhemmilta tai sukulaisilta jotka yrittävät vain lohduttaa.
Tottakai rumuus sattui ja aijoin tehdä itsarin ja meinasinkin tehdä se ja hain ammattiapua, mutta se ei näytä auttavan tuskaani, muttta kuitenkin elämässäni on valoa, kun keksin että menisin kasvoleikkaukseen ja kohta puoliinkin menenkin sinne kunhan vain rahaa saan enemmän kasaan.
Haluaisin tuntea vain sen tunteen että voisin olla onnellinen kasvojen "omistaja" eikä minun tarvitsisi häpeillä niitä.
Olkaa onnellisia kauniit/komeat ihmiset nautiikkaa elämästä ja jokaisesta sen siemauksesta. Sillä teillä on pääsylippu onnelliseen elämään.
Vastaukset 29
Vanhimmat
sitä että ns rumuudessa on eräs lyömätön ominaisuus, nimittäin todelliset ystävät erottuvat akanoista. Perskärpäset eivät ole haittana elämässä.
On myös olemassa sellainen tosi asia, että ns ystävätkin saattavat pilailla ulkonäöstäni. Mutta kaikeen varmasti tottuu niin myös tähän.
Tilannetta pahentaa viellä se että olen yritänyt olla kaikille ystävällinen. Siitä on tietysty puhdas omatunto että itse en ole aiheuttanut tilannettani. Vaan kaikki ikävät vastoin käymiset johtuvat kasvoistani.
Olet varsin nuori ja silloin nuo ulkonäkökysymykset tietysti tuntuu tärkeiltä. Kun olin ikäisesi (vaikkakin tyttö) niin häpesin ulkonäössäni vaikka mitä ihmeellisimpiä asioita (mm. pieniä rintoja, rumia hampaita, pisamia, vääriä sääriä yms.) Kun nyt keski-ikäisenä katselen noita kuvia itsestäni, niin on myönnettävä, että olin aivan liian kriittinen ulkonäköni suhteen ja olen ollut ihan viehättävän näköinen nuori tyttö. Aikuistuessa kaikenlaisiin ulkonäköseikkoihin ei enää kiinnitä niin paljoa huomiota, koska tuntee itsensä paremmin ja osaa korostaa niitä hyviä puolia itsessään.
Kasvoleikkaus tuntuu aika hurjalta ajatukselta, jos sinulla ei ole mitään sairaudesta/onnettomuudesta johtuvaa syytä siihen esim. palovammoja kasvoissa.
Ei ole palaneet kasvot, mutta kuitenkin rumat. Lisäksi olen viellä tervekkin. Olen monesti yrittänyt luoda itselleni kuvaa että olisin komea, mutta viellä en ole onnistunut huijaamaan itseäni.
Ja lisäksi vanhempani ovat olleet kauniita ihmisiä ei todellakaan sieltä rumasta päästä. Mutta mulle vain elämässä sattui tämä kuokkavieraan rooli. Ei olisi silloin kannattanut voittaa uimakisaa kun miunua tehtiin, ehkä olsin voinut olla paljon paremmassa ulkoasussa.
Mikä kasvoissasi on mielestäsi vikana, miksi se vie terveyden, mitä tarkoitat realiteeteilla ja miksi häpeilet? Häpeilet aivan turhaan, joka kai kuuluu tuohon ikään...
LoL. Lopetas toi kiroilu. Äijähän voi olla ruma kun perse. Nainen taas ei voi.
Miehen pärställä ei ole niin väliä. Kun pidät ryhdin suorassa ja mene hiukan kuntoilemaan ettet lässähdä. Ja ei kun pilkettä silmiin. Ja itsevarmuutta.
Kunhan vain jaksat hoitaa itseäsi, siis peseydyt ja olet siisti. Jos olet ylipainoinen niin sille voit tehdä jotain.
Olen huomannut myös, että huippu jääkiekkoilijoilla ja muillakin urheilijoilla on todella kauniita vaimoja ja naisia perässä, vaikka pärstä ei ole nyt niin erityisen viehättävä. En usko, että näissä tapauksissa ratkaisee vain raha vaan urheilullinen ja reipas olemus.
Kropalle sinäkin voit tehdä jotain, kun olet noin nuorikin. Ja kun kroppa voi hyvin niin alat loistaa sisäisestikin ja voitat sillä loistolla pienet naaman virheet.
Mieti nyt tosissaan niitä leikkauksia vielä useamman kerran... Ne leikellyt ihmiset vasta kummallisilta näyttävät.
Hoidan itseäni käyn monesti punttisalilla, enkä ole ylipainoinen ja liikun paljon. Ja pidän puhtaudestani huolta, mutta jostain syystä tulee silti aina sanomista
Huippu-urheilijoiden naisethan juoksevat suuren rahan perässä. Laskelmoivat saavansa mukavan omaisuuden helpolla eron tullessa. Ei siinä mitään rakkautta ole.
Muulla ei ole mitään merkitystä kuin sisäisellä kauneudella ja kauniilla sielulla.
Kaikki muu on pinnallista paskaa.
Kun sielu on kaunis, se kaunistaa kasvot ja näkyy silmistä. Ryhti paranee ja itsekunnioitus ja säteily häikäisevät huoneen. Omalla elämällä on tarkoitus.
Jokaisella on se mitä on annettu. Se on meidän karma.
Kun vanhemmaksi tulee oppii näkemään hyvät piirteet itsessään ja korostamaan niitä.
Tietää mikä istuu ja sopii ja mitä kannattaa välttää.
Osaa hoitaa ja ottaa parhaan irti siitä, mikä on ja kuka on.
Olemme kaikki näissä kehoissamme syystä oppimassa täällä maailmassa sen, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä.
T: Kaunotar
Asiahan on pitkän päälle just niin! tärkein kauneus ihmisestä löytyy sisältäpäin. Nykyinen musiikkituotanto, muoti yms. korostaa kauneutta/komeutta kyllästymiseen asti. Mitä jää kun ulkokuori otetaan pois? Tyhjyyttä ja tyhjyyttä. opittuja kommentteja ja mielipiteitä. Surullista mutta totta. Olet ihana nainen kun ajattelet noin!
"Kun sielu on kaunis, se kaunistaa kasvot ja näkyy silmistä. Ryhti paranee"
Mitenköhän "kaunis sielu" parantaa ryhtiä, jos ihmisellä on selkävika tai kroonisia selkäkipuja?
Sarkastisen Hauska.. :)
typeriä, teinimäisiä kommentteja! Suhun on purattu huono päivä eikä mistään muusta ole ollut kysymys. Mä uskoisin, että olet ihan keskinkertainen perusjätkä. Itseluottamusta, hyvä mies!! : )
"Olkaa onnellisia kauniit/komeat ihmiset nautiikkaa elämästä ja jokaisesta sen siemauksesta. Sillä teillä on pääsylippu onnelliseen elämään."
Et ole tainnut vielä noin nuorena käsittää, että jokaisella ihmisellä on omat murheensa ja ongelmansa. Ja jokaisen omat ongelmat tuntuvat raskailta. Jollain kauniilla naisella voi olla valtava ongelma jonkin vartalonsa kohdan kanssa, jota hän ehkä hakeutuu korjailemaan plastiikkakirurgille. Mutta plastiikkakirurgin tuoma onnellisuus kestää vain hetken, kunnes tulee uusi ongelma... jostain, mikä tahansa, mutta uusi ongelma tulee.
puhut.
Itse olen helvetin ruma muija ja kuullut varmasti kaikki maailman solvaukset.
Rumuuden kanssa oppii kuitenkin elämään, usko pois.
Itse olen alkanut harrastaa kaikkea mukavaa ja oppinut nauttimaan elämästä.
Toki kaipaan myös rakkautta mutta sit ei tällä pärställä hankita.
"Itse olen helvetin ruma muija ...Toki kaipaan myös rakkautta mutta sit ei tällä pärställä hankita."
On totta, että moni katsoo ulkonäköä, mutta poikkeuksiakin on.
Mutta naisissa ja miehissä on tässä asiassa yksi todella iso ero.
Jos miehenä kirjoittaisin tänne, että mua hyljeksitään ulkonäön takia, niin moni nainen varmasti kirjoittelisi vastaukseksi "kyl sä vielä löydät sen oikean" yms. skeidaa, mutta kukaan ei haluaisi ITSE olla se oikea !
Mutta onneksesi olet nainen. Nimittäin siinä missä nainen kirjoittelisi just em. "löydät vielä" -tyyppisiä katteettomia "lupauksia", niin minä mielelläni annan sinulle tilaisuuden löytää se oikea, nimittäin itsestäni.
Tervetuloa kanssani HaliTreffeille, ja jos osoittaudut luonteeltasi helläksi ja rakastavaksi, tule ja ota omaksesi, siinä ei ulkonäköä katsella.
Soita ja tututstu, numeroni löydät profiilisivullani olevan ainoan oman linkin takaa.
Jos soitat, sinulla on erinomaiset mahdollisuudet löytää hellä ja rakastava mies elämääsi. Kannattaako siis jatkaa yksinäistä elämäänsä jättämällä soittamatta?
Älä kuitenkaan piiloudu sähköpostien tai tekstiviestien taakse - omalla äänelläsi pääset treffeille halittavaksi ja hellittäväksi, tekstipohjaisella viestinnällä et pääse.
Nykyaikaa vaivaa kummallinen "emmä uskalla puhua tuntemattomille" -ilmiö. Tätä ilmiötä vauhditti stadin kohtauspaikan 10059:n kuolema. Kun viestintävirasto keväällä 2003 kielsi keskustelulinjat 10 ja 11 -alkuisissa numeroissa, elisa vastasi tähän muuttamalla kohtauspaikan 0700 -alkuiseen numeroon, joka jo sinänsä rajasi palvelun aikuisviihde-eston liittymäänsä tilanneiden ulottumattomiin, eikä tilannetta ainakaan parantanut se, että numeron vaihtuessa 0700 -alkuiseksi, myös hintaa nostettiin samassa yhteydessä huomattavasti.
Elisan johtajat eivät ilmeisesti ymmärtäneet, että nostamalla palvelun hinta asiakkaiden maksukyvyn yläpuolelle, katoavat maksavat asiakkaat.
Tuo aikuisviihde-esto muuten on nimenäja ryhmärajauksena naurettava. Se kun pakottaa erilaiset ns. läähätyslinjat samaan estoluokkaan kuuluviksi asiallisten, mutta rentojen tutustumistarkoitukseen tarkoitettujen keskustelulinjojen kanssa, ja jos tutustumisen tarkoituksena on parisuhteen (tai joissakin tapauksissa myös irtosuhteiden) haku, niin tokihan keskustelut luonnostaan ohjautuvat joskus hieman seksuaalissävytteiseen suuntaan.
Tuo ei silti ole mikään asiallinen kriteeri laittaa noita samaan estoryhmään ns. pornolinjojen kanssa. Ikävä vain näistäkin asioista päättävät naimisissa olevat virkamiehet, joita ei sinkkujen parinmuodostushuolet voisi vähempää kiinnostaa.
Samasta luokituksesta saa kärsiä myös cityn deitin suorasoittomahdollisuus.
mutta en kaipaa sääliä:)
En tarjoa sääliä, vaan hellyyttä, rakkautta ja tilaisuutta parisuhteeseen.
Miksi haluat nähdä siinä jotain vikaa.
Lisäksi, olisit voinut soittaa, olisin oikaissut väärinkäsityksesi samantien.
Ulkonäön suhteen en ole kovinkaan vaativa, mutta niitä aivojaan voisi käyttää (jos on) !
Kyllä rumanaamaisenakin pystyy elämään. Jos ei ole perus kaunis niin ei voi mitään mutta minua ainakin kiinnostaa ihmisessä muutkin asiat. Itsekin menin kerran iskemään silmäni kaikkien tavallisen näköisten joukosta siihen "rumanaamaiseen" jätkään jota kaikki kaverini haukkuivat, vaikka itse pidinkin häntä kokonaisuudessaan hyvännäköisenä. Jutusta ei tullut mitään, mutta se johtui ennen kaikkea tietyistä luonteenpiirteistä, en esim. pystynyt luottamaan häneen.
Ihme kommentteja täällä. Ei tuollainen paskanpuhuminen auta mitään. Ette tiedä, mitä on olla todella ruma. Itse olen ollut koko elämäni ruma. Vaikka urheilen, kroppani on hyvä ja olen muuten mukava ja positiivinen, en ole ikinä saanut tyttöystävää. Rumuus vaikuttaa jokapäiväiseen elämiseen enemmän kuin ns. normaalinäköiset uskovatkaan. Muiden ihmisten luontainen suhtautuminen on torjuva, vaikka he muuta yrittävätkin. Täällä sitten yritetään saarnata sisäisestä kauneudesta ym. Ei se niin mene.
Tulet aina saamaan juuri tälläisiä kommentteja: kyllä sitä jokaisella on komplekseja tai luonne ratkaisee...paskan marjat! Nuo ovat sellaisten ihmisten sanoja, jotka ovat aina täyttäneet tietyt ulkonäkönormit ja kiusanneet kouluaikansa juuri rumia tai muuten erilaisia ihmisiä. Nyt kun ovat hiukka aikuisempia, on se sisäinenkauneus muka tärkeää, vaikka ovat taatusti pilanneet esim. jonkun opiskeluajat.
Suosittelen, että menet vain plastiikkakirurgille, jos sulla on siihen varaa. Turha kuunnella muiden juttuja, että leikattuna näytät oudolta. Ei pidä paikkaansa, jos menet hyvälle lekurille. Ihmiset nimittäin olettavat aina lopputuloksen olevan Michael Jackson tai Pamela Andersson, koska juntit eivät oikeasti tunne ketään leikkauksissa käynyttä.
Tsemppiä!
Kerrakin ihminen joka puhuu asiaa, monesti olen kuullut kuinka ihmiset sanovat että ulkonäöllä ei ole väliä, mutta ne ovat juuri näitä jotka täyttävät tietyt ulkonäkö normit, eivätkä voi kuvitella minkälaista on olla oikeasti ruma.
Ja varmasti menen leikkaukseen. Muuten mun elämällä ei olisi mitään pohjaa jos en mene.
Minua kiusattiin koulussa rumuuden takia; oli hammasraudat, silmälasit, vääränlainen nenä, ruma tukka, liian pienet rinnat jne. Opin sen vuoksi arvostamaan sisäisiä ominaisuuksia, kantapään kautta. Tiedän miltä tuntuu olla ruma ja hyljeksitty, epänaisellinen. Kuitenkin tapasin elämäni miehen, jonka silmissä olenkin, ylläri älläri, kaunis! Ei perinteisellä missimittapuulla, vaan siksi, että olen se joka olen.
Sisäisiä haavoja ei voi parantaa plastiikkakirurgialla, siksi minullakaan ei ole silikoneja vaan aa-kuppi ja pottunenä edelleen. Tärkeintä mitä voit tehdä, on opetella pitämään itsestäsi ja se on miljoona kertaa tärkeämpää kuin komeat kasvot. Mistä tiedät ettet ole jonkun mielestä söpö? Makuja on monenlaisia ja olen varma ettet ole ns. mahdoton tapaus.
Sanotaanhan, on rumaa, jos mies on kaunis. En katso mallimiehiä, ei kiinnosta, myös tatuoinnit, lävistykset, ketjut, oudot hiukset, liiat lihakset, se kaikki ällöttää, ruma ei niinkään! Ei kauneus tuo ystäviä!
Jos mies on siisti, ei turjake, on miellyttävämpi olla sellaisen kanssa.
Valitettavasti olen itse joutunut kohataamaan aina näitä niin sanottuja komeita/kauniita ihmisiä joille oma ja ennen kaikkea muiden ulkonäkö on kaikkikaikessa.
Masentaa aina niin kun jotkut "kauniimmat" ihmiset voivottelevat esim. että onpa huono passikuva ja elämä on pilalla. Että heillä näyttää olevan hyvin suuret huolen aiheet.