Vaihdoin tässä asuntoa muutama kuukausi sitten ja jouduin hetken asumaan vanhempieni talossa kaikkien tavaroitteni kanssa. Tuo muutaman kuukauden yhdessä asuminen sujui aika mukavasti vaikka olenkin jo aikuinen enkä ajatellut koskaan enää kotiin muuttaa.
Olin pakannut tavarani pahvilaatikoihin. Myös kaikki itselleni tärkeimmät tavarani, todella henkilökohtaiset...päiväkirjat, kirjeet, ja kaikki mahdolliset mitkä on tarkoitettu vain minun silmilleni nähtäväksi oli pakattu pahvilaatikoihin ja olin teipannut ne pakkausteipillä moneen kertaan kiinni, niin että ne olisivat siellä turvassa. Olin myös sanonut, että pahvilaatikoihin ei saa kajota ja vanhempani sanoikin, ettei kai he nyt minun tavaroihini menisi koskemaan.
Nyt sitten kun olin saanut uuden asunnon ja olin pari päivää siivoillut ja laittanut kotiani ja menin hakemaan tavaroitani, niin huomasin, että sillä välin oli kaikki pahvilaatikot avattu ja kaikki mahdollinen tongittu. Isä oli teipannut laatikot uudelleen vaan maalarinteipillä. Sain siitä kauhean raivarin ja olo oli todella pettynyt. Isä ei ymmärtänyt tekevänsä mitään väärää ja sanoi vain etsineensä jotain juttua eikä tarkoitus ollut kuulemma urkkia mitään. Ajatteli vaan, että ehkä se hänen etsimänsä vekotin olin minun tavaroitteni seassa.
olen edelleen niiiiin pettynyt isääni, ettei tee mieli pitää häneen enää mitään yhteyttä. Miten joku aikuinen ihminen voi tehdä läheiselleen jotain noin halpamaista.
En tiedä mikä minua kuvottaa tässä hommassa kaikista eniten, se että isä on nähnyt kaikkea mitä ei hänen silmilleen ole tarkoitettu vai se, että hän petti luottamukseni niin pahasti. Miten voi yleensäkään enää olla tekemisissä ihmisen kanssa johon ei voi luottaa. Vittu kun se on isä eikä sitä voi vaihtaa. Kuka muu tahansa olisi lentänyt elämästäni saman tien.
Olin pakannut tavarani pahvilaatikoihin. Myös kaikki itselleni tärkeimmät tavarani, todella henkilökohtaiset...päiväkirjat, kirjeet, ja kaikki mahdolliset mitkä on tarkoitettu vain minun silmilleni nähtäväksi oli pakattu pahvilaatikoihin ja olin teipannut ne pakkausteipillä moneen kertaan kiinni, niin että ne olisivat siellä turvassa. Olin myös sanonut, että pahvilaatikoihin ei saa kajota ja vanhempani sanoikin, ettei kai he nyt minun tavaroihini menisi koskemaan.
Nyt sitten kun olin saanut uuden asunnon ja olin pari päivää siivoillut ja laittanut kotiani ja menin hakemaan tavaroitani, niin huomasin, että sillä välin oli kaikki pahvilaatikot avattu ja kaikki mahdollinen tongittu. Isä oli teipannut laatikot uudelleen vaan maalarinteipillä. Sain siitä kauhean raivarin ja olo oli todella pettynyt. Isä ei ymmärtänyt tekevänsä mitään väärää ja sanoi vain etsineensä jotain juttua eikä tarkoitus ollut kuulemma urkkia mitään. Ajatteli vaan, että ehkä se hänen etsimänsä vekotin olin minun tavaroitteni seassa.
olen edelleen niiiiin pettynyt isääni, ettei tee mieli pitää häneen enää mitään yhteyttä. Miten joku aikuinen ihminen voi tehdä läheiselleen jotain noin halpamaista.
En tiedä mikä minua kuvottaa tässä hommassa kaikista eniten, se että isä on nähnyt kaikkea mitä ei hänen silmilleen ole tarkoitettu vai se, että hän petti luottamukseni niin pahasti. Miten voi yleensäkään enää olla tekemisissä ihmisen kanssa johon ei voi luottaa. Vittu kun se on isä eikä sitä voi vaihtaa. Kuka muu tahansa olisi lentänyt elämästäni saman tien.
Vastaukset 13
Vanhimmat
ikävästi tehty.
Tulee mieleen tällainen..
Salaperäiset laatikot, joihin ei saa kajota.
Isäsi varmaan ihmetteli, että mitä salattavaa sulla voi olla, kun vartavasten piti asiasta vielä huomauttaakin.
En tiedä, mitä sieltä "pelkäsi" löytävänsä, mutta tuskin niitä sinun kirjeitä kuitenkaan penkoi.
Päiväkirja tietysti on sellainen, jota on vaikea olla vilasematta, jos käsiin osuu..
Tai sitten tosiaankin etsi sieltä jotain, eikä ymmärtänyt tekevänsä mitään väärää.
Tai sitten oli vaan yksinkertaisesti, niin utelias.
Eipä sulla taida olla paljon muuta vaihtoehtoa, kun antaa anteeksi isällesi. Ei tuo nyt kuitenkaan niin paha juttu ole, että siitä pitäisi luottamus menettää.
Harrastatko itse tuommoista toisten tavaroihin kajoamista?
Miten se isä mukamas olisi voinut kuvitella että tyttären teipattujen pahvilaatikoitten seassa on jotain joka kuuluukin - simsalabim - hänelle?
Kukaan aikuinen ei ole noin pöljä. Isän täytyy olla tavattoman röyhkeä ihminen.
Itse en ikinä enää luottaisi moiseen moukkaan.
Ei se minun vika ole, jos ei parempia verukkeita löydy.
Ulkopuolisen on mahdoton tietää. Täysin mahdollista kuitenkin on, että etsi jotain, joka on kuulunut hänelle. Halusi jotain tarkistaa.
Ihan mitä vaan..
Lopeta ylireagoiminen.
Isäni ei kylläkään etsinyt mitään itselleen kuuluvaa, vaan erästä minun juttua mistä oli kerran keskustelua hänen kanssaan. Olin kyllä jo aiemmin sanonut hänelle, ettei missään tapauksessa menisi penkomaan sitä laatikoistani koska niissä on minulle tärkeitä ja henkilökohtaisia tavaroita ja jos joskus tahdon etsiä, niin etsin sen sitten ihan itse. Asia ei ollut edes MITENKÄÄN tärkeä ja vaikka olisikin ollut tärkeä esine hukassa, niin siltikään kenelläkään ei ole oikeutta kajota toisten tavaroihin - varsinkaan suljettuihin. Minusta se on älyttömän röyhkeää ja osoittaa, että henkilö joka niin tekee ei kunnioita eikä arvosta toista ollenkaan.
Yhtäkkiä? Ohhoh.
Isä olisi voinut sivistyneesti kysyä tyttäreltään hakemaansa tavaraa, ja jos tytär ei olisi muistanut sellaista, isä olisi voinut sivistyneesti antaa tyttärelleen mahdollisuuden katsoa läpi kiinniteipatut laatikkonsa tai sitten he olisivat voineet ihan yhdessä ne katsoa.
Se, että isä meni tyttärensä selän takana kaivelemaan kaikki läpi, on mielestäni todellakin moukkamaista käytöstä. Miten sellaiseen ihmiseen voi luottaa enää koskaan.
vielä yksi juttu.
Jospa sillä isälläsi heräsikin isälliset vaistot/tunteet, kun olit lähdössä.
Halusi vielä jollain tavalla "huolehtia" sinusta.
Voi olla kaukaa haettu, mutta voi olla myös tottakin.
Eihän se tietysti oikeuta penkomaan sinun tavaroita, mutta pitää varmaan paikkansa, ettei isäsi ymmärtänyt tekevänsä väärin.
Ainakin voisi kuvitella, että olisi avannut ne laatikot niin, ettei sitä huomaa.
naurettavii kommentteja täällä ihan ku se ny noin vakava juttu ois ... yhden mokan takia menee koko luotto.. vai?
..tai ei ole. Yksinkertaista! Ja luoton menettämiseen ei todellakaan tarvita kuin yksi moka. Se paljastaa aika lailla ihmisen luonteen. Jos sinun mielestäsi asia oli pikku juttu, niin paljastaa se sinun luonteesi. Toivottavasti ei tunneta.
enää vastailla, kun käyt niin villinä, mutta ei pitäisi ajatella noin jyrkästi, kun kyseessä on kuitenkin eri sukupolvi. Ihmiset on erilaisia. Tämän naisen isä ehkä ajattelee asiat eri tavalla. Mutta oppii varmaan virheistään. Tuskin menee enää penkomaan tyttärensä laatikoita. Sai varmasti kuulla asiasta.
Pitäisikö tuosta sitten rangaista niin, ettei luota enää koko ihmiseen?
Jos nimenomaan sanotaan,että niihin EI kosketa,niin asiahan sitten on niin,oli kyseessä sitten kuka tahansa.Pitäisi olla jo sanomattakin selvä asia. Ihan syystä tuossa luottamus meni,ei kenenkään päiväkirja ole tarkoitettu muiden silmille. Itse en antaisi ainakaan kovin helpolla moista anteeksi.
Onpas pääosin aika murkkumainen ketju!
Mikäli isä on jokseenkin nuori ja ei-dementikko, hänellä ON OLLUT jokin syy toimia noin.
Kun täällä on puhuttu luottamuksesta ja yksityisyyden oikeudesta, kukaan ei ole kysynyt ap:ltä, onko isällä yhtään - siis yhtään vakavaa - syytä menneiltä vuosilta olla luottamatta tyttäreensä.
Tässä tarinassa jokin ei täsmää.
Eivät aikuiset miehet, aikuisten lasten isät, ole yleensä kiinnostuneita tyttäriensä laatikoista. Sanoisin pikemmin päin vastoin.
Ap. voisi ehkä rauhoituttuaan vaahtoamiseltaan vastata kysymykseen, onko kotona asuessaan joskus tuottanut vanhemmilleen/ isälleen jonkin niin ison ikävän yllätyksen, että isällä on syytä tsekata asioiden nykytila?
Onpa porukkaa, joka ei koskaan anna anteeksi jonkun pahvilootan avaamista. Voi voi! Elämä on!
ollut mitenkään huumeongelmainen, vankilassa, mielisairaalassa, enkä ole keneltäkään koskaan mitään varastanut jos jotain sellaista kommenteillasi tarkoitat.
Olen aikuinen nelikymppinen nainen joka nyt kuitenkinkin tarvitsi majoituksen hetkeksi asuntojen vaihdon välillä.
Isäni on hyvässä kunnossa oleva kuuskymppinen ja on aina ollut tavattoman utelias. Hänellä on aina ollut mielestään oikeus käyttää oman käden oikeutta ja siitä meillä on ollut ennenkin vääntöä.
Olen usein hänelle toitottanut, ettei hän voi tehdä oman päänsä mukaan asioita toisten puolesta jos muut ovat eri mieltä ja vain sillä verukkeella, että hänestä asioiden pitää mennä niin kun hän ajattelee ja sitten kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä kun hän vain hyvää hyvyyttään mukamas ajattelee toisten parasta.
Asioista on siis puhuttu aiemminkin ja isän olisi pitänyt olla tietoinen kuinka suhtautuisin jos hän penkoisi laatikkoni. Sen hän kuitenkin teki. Vaikka hän utelias onkin ja jollain tavalla muitten ajatuksista piittaamaton, niin kuitenkin luotin häneen kun hän sanoi, että en kai nyt sinun tavaroihisi menisi koskemaan.
Olen ehkä sitten kovin lapsellinen ja lapsen tasolle jäänyt murrosikäinen ihminen, mutta minä en luota tuollaisiin ihmisiin ja isääni en tule luottamaan enää koskaan!
En olisi uskonut, että täältä löytyy niin monia puolustajia sille, että isällä on oikeus pengastaa aikuisen tyttärensä suljetuissa laatikoissa olevia tavaroita.
Luottamuksen saa menettää tällaisessa tapauksessa. Minusta olisi jopa ihan oikein, että vielä tulevaisuudessakin silloin tällöin yleisön edessä muistuttaisit asiasta isällesi tyyliin: "Se oli sinä vuonna kun sinä salaa luit päiväkirjani."
Muistan itse, kuinka äitini - nyt jo kuollut - pengasti koulussa ollessani laatikkoni ja luki päiväkirjaani, kun olin teini-iässä. En silloin ymmärtänyt, mistä hän aina tiesi esimerkiksi ihastuksistani jopa ennen kuin minä itse.
Vasta vanhemmiten tämä vakoilu tuli ilmi, enkä ole koskaan pystynyt antamaan tätä jatkuvaa luottamukseni pettämistä hänelle anteeksi.