tehdä töitä ja elää niinkuin normaali ihminen.
Onko se liikaa vaadittu? koulutus on ja jonkin verran työkokemusta, mutta...
Onko se liikaa vaadittu? koulutus on ja jonkin verran työkokemusta, mutta...
Haluaisin
vain
101121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
...samoin minä ja useampi satatuhatta muuta.
Koulutusta ja työkokemusta taas itsellä on paljon. Suoraan sanoen vituttaakin kun normaalisti itseni sijasta elelee moni huomattavasti kouluttamattomampi, kokemattomampi ja osaamattomampi.
Voisiko sinussa olla jotain vikaa? Voisitko hakea jotain ns. vaatimattomampaa työtä? Olethan tietoinen, ettei yliopistosta siirrytä johtajiksi?
Mahtaisivatkoha ne näin useiden johtajatasoisten tehtävien jälkeen ottaa ilman pääsykokeita enää yliopistoon ? Kun niistä edellisistä opinnoista on aikaa 15 vuotta ?
"Voisiko sinussa olla jotain vikaa? ..."
Ottamatta kantaa kenenkään kokemukseen ja koulutukseen, "vioista" puhumattakaan, tässä on kyllä mielenkiintoinen pointti.
Onko kullakin pitkäkin työttömyys takana ?
Jos olet paljonkin hakenut erilaisiin tehtäviin työmarkkinoille, tästä alkaa valitettavasti kokemukseni (rekrytoinnissa) mukaan tulla tällainen eräänlainen itseään ruokkiva automaatti.
Ei hakijassa tarvitse ollaan minkäänlaista "vikaa", pelkkä työnantajan luulo viallisuudesta riittää, oli sille sitten perusteita tai ei.
Henkilövalinnat ovat pitkälti tunneperäisiä asioita, valitettavasti. Jos olet paljon hakenut, et ole siis monelle työnantajalle kelvannut, joten et kelpaa meillekään. Jotakin vikaahan on oltava. Ja jos olet pitkään ollut työttömänä, olet hakenut moneen paikaan jne.. jne... Ymmärrätkö pointin ?
Olisi tärkeätä "onnistua" saamaan töitä nopeasti edellisten päätyttyä, mutta tämähän on suurimmaksi osaksi onnenkauppaa, jossa ei enää pätevyys ja osaaminen ole pääasiassa, vaan sopivuus erilaisiin profiileihin.
Väittäisinkin, että mitä enemmän kokemusta ja koulutusta, sitä vaikeampi on työllistyä. Niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin. Profiilit käyvät yhä ahtaammiksi ja tehtävät yhä spesifisimmiksi.
Toisaalta esim. työelämässä hankitut suhteet alkavat korostetusti saada merkitystä.
Itse ongelmaahan sen tietäminen ei poista, mutta asian tiedostettua lienee vähän helpompi miettiä hakustrategiaa ?
... ilkeä. Täällä on eräs toinen, jota riepoo kun itse joudun olemaan työttömänä, vaikka samaan aikaan moni mua vähemmän koulutettu, vähemmän osaava ja laiskempi on töissä ja tienaa hyvin.
Mulla on kaksi amk-koulutusta, ja olen hakenut sekä koulutustani vastaavia että huomattavasti vaatimattomampia töitä. Eipä ole tärpännyt. Ns. parempiin hommiin olen liian kokematon (eipä ole työkokemusta kertynyt, kun en ole päässyt töihin!), ja vaatimattomampia hommia en saa koulutukseni takia - työnantajat tuntuvat ajattelevan, että jos he valitsevat mut, mä häivyn kuitenkin pian parempiin hommiin. Kyse ei siis ole siitä, että mulle kelpaisi vain johtotason työt. Haluaisin palkkatyön, joka mahdollistaisi normaalin elämän, ei mitään luksussysteemejä.
Kai mussa sitten jotain vikaa on. Mä olen kylläkin koulutettu, kiinnostunut oppimaan uutta, työhaluinen, ahkera, tunnollinen, fiksukin kuulemma, mukava työkaveri, ihan miellyttävän näköinen, en polta, en käytä liikaa alkoholia ... että en tiedä mitä pitäisi tehdä toisin. Hakenut olen ainakin aktiivisesti.
Suomessa on korkea työttömyys, ja piste.
Taitaa olla äkkiä lueteltu ne ammattiryhmät, joissa vallitsee täystyöllisyys.
Jos samaa hommaa hakee 10 tasavertaista hakijaa, on kyse arpapelistä, ja todennäköisyydet on 10%. En laittaisi pokerissa paljoa tuon varaan.
Koulutettua työvoimareserviä riittää ja yhä enemmän tulevaisuudessa. Eikös lähes joka hemmo käy tänä päivänä jonkun AMK-linjan?
Ja noiden henkilösuhteiden merkitystä tulee vielä korostaa ja mainita ne SUKULAISUUSsuhteiksi. Sisäsiittoinen Suomen kansa. Muukalaisvihamieliseksikin koettu.
sitä tässä mietin, että itselläni on käytynä joku "amk-linja", työkokemusta opintojen ohella noin 8 vuotta ja sain parin kuukauden etsinnällä uuden, parempipalkkaisen työn samalta alalta, mitä tein ennen valmistumistakin. Suosittelijoita minulla oli kaksi, kumpikaan ei ole sukua. En myöskään ole harrastanut seksiä kummankaan kanssa enkä muutenkaan ole näiden kanssa seurustellut. Silti he ovat valmiita suosittelemaan minua. Mistä tämä johtuu? Siitä, että teen työni hyvin ja olen valmis tekemään vaihtelevia tehtäviä sekä joustamaan. Kyse ei ole nuoleskelemisesta vaan siitä, että minulla on jokseenkin selkeä visio siitä, miten pääsen etenemään. Kannattaa itsekin kokeilla ahkeraa työotetta ja lopettaa turha naukuminen.
...olla yleistämäättä liikaa.
Ahkeruutta ja joustavuutta TAKUULLA on löytynyt, kuulun siihen 90-luvum lamassa valmistuneeseen sukupolveen, joka on iankaiken tehnyt töitä kellonympäri kuukausipalkalla. Ja osaamistakin ihan tunnustetusti löytyy. Samoin suosittelijoita.
Visoita riittää myös, niitten(kin), ahkeruuden ja osaamisen ansiosta ollaankin sitten ylennytty ja aika korkeallekin. Huomaapa vielä, että aina on ylennykset TARJOTTU, eikä niitä ole kärkytty. Kuvaako jotakin ?
Työkokemusta muuten on 2 kertaa pitemmältä ajalta kuin sulla.
Toisilla ei vaan käy niin vitun hyvä tuuri, että löytyy parin kuukauden etsinnällä se homma, varsinkaan kun niitä ei juuri ole. Alemman tason hommin on turha yrittääkään kun äijä lähtee saman tien kuitenkin ylenemään muualle, kun on kuulemma niin kovatasoisia hommia CV:ssä.
Kannattaa olla siis yleistämättä asioita, jos on sattunut itsellä flaksi käymään ja olla naukumatta siitä työajalla nettipalstoilla.
Olisiko sattunut käymään niin, että toisia aina onnistaa? Ja vastavuoroisesti toisen onni on toisen epäonni.
Työkokemusta opintojen ohella 8 vuotta.... hmm, koko- vai osapäiväistä? Kuinka kauan opintojen jälkeistä, kokopäiväistä työkokemusta?
Suosittelijoita, miten niitä käytetään? Sanotaan työtä hakiessä että soitatte sitten sinne ja sinne välittömästi tältä istumalta ja kuuntelette kaikki kehut minusta. Kumma kyllä, mutta eipä noita suosittelijoita ole kukaan pahemmin kysellyt. Toki niitä on, eikä kellään ole ollut kuin kehuttavaa.
Onneksi olkoon kun sait löydettyä lankakerästä langan alkupään ja etenemään johdonmukaisesti. Totuus on että tappelu työpaikoista on kova.
Ja kirjoittelen loma-ajaltani, en töistä. Vielä ensi viikko aikaa huilata.
Täällä kirjottelee kaltaisesi insinöörimies.Tutulta kuulosti tilanteesi,voisin toistaa saman sanasta sanaan.Olen myös yritellyt melkoisen vaatimattomiin esim. asentajan tehtäviin.
Homma kärjistynyt silleen etten näytä pääsevän edes työllisyyskoulutuksiin koska olen hakenut liikkuvuusavustuksia haastatteluihin ja kysellyt tukitöitä joten olen siis aktiivinen ja sellasia ei näet päästetä opiskelemaan.
Heikoiten menneessä työhaastattelussa rekrytoija alkoi jostain ihmeen syystä pitämään alkoholistina.Kenties median aikaansaama kuva työttömistä?