Erosta kulunut jo 1,5 vuotta, liitosta yhteinen lapsi, joten olemme sentakia tekemisissä säännöllisesti. Minulla yksi seurusteluyritys ollut, en pystynyt siihen. Hänellä myös on-off suhde naiseen. Olen todella yrittänyt jatkaa eteenpäin, eikä minulla ole asiat mitenkään huonosti. Mutta alkaa todella uuvuttamaan tämä ikävä, en saa siltä rauhaa. Ajattelen jokapäivä exääni ja haluaisin niin hänen syliinsä taas. Eromme oli rankka molemmille, siihen liittyi monia ulkopuolisia tekijöitä, joista emme enää yhdessä selvinneet. Halusimme kumpikin silloin eroa, emme juurikaan puhuneet asioita kuitenkaan koskaan selviksi. Olen jo pitkälti yli 30v, takana muitakin suhteita, tästä en vain tunnu pääsevän yli. Tuntuu ettei halua "nolata" itseään ja kertoa ajatuksistaan exälle ja toisaalta sekoittaa hänenkään elämäänsä. Poissa silmistä, poissa sydämestä auttaisi, mutta lapsen takia se ei ole mahdollista, huoh...
1,5 v erosta ja vielä sattuu
Hiiri
1611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joskus on vaan niin että on vaikea päästä eteenpäin. Minunkin erostani on 1,5 vuotta. Meillä ei ollut lapsia, joten ei ole ollut pakko tavata. Hän ei halua tavata ollenkaan vaikkapa hän oli se joka halusi olla ystävä eron jälkeen. Olin alussa aika vihainen siitä, koska sairastuin pahasti eron jälkeen ja olisin kipeästi tarvinnut tukea, mutta täytyy myöntää että hänen käyttäytymisensä eron jälkeen on saanut minut ymmärtämään ettei hän ollut minua varten. En olisi tullut onnelliseksi hänen kanssaan, vaikkapa rakastin häntä. Rakastan edelleen, mutta nykyään olen huomannut että halveksin ja säälin häntä. Toissa päivänä huomasin yhtäkkiä etten ollut ajatellut häntä ollenkaan aamulla. Joten olen kai toipumassa. En usko että unohdan, suru on aina vierelläni, kaipuu on edelleen suuri, mutta elämä jatkuu, järki voittaa joskus. Suhteen aikana olin varma siitä että hän oli oikea henkilö minua varten, mutta en vaan tuntenut häntä-nyt näen asian toisella tavalla. Jos hän pyytäisi nyt anteeksi niin antaisin vielä myötä tunteilleni, mutta muutama kuukausi, puoli vuotta eteenpäin, ilman yhteydenottoja...Eli tsemppiä sinulle-sinäkin pääset kyllä eteenpäin. 1,5 vuotta on lyhyt aika.