Yhteinen aika

minä,kun rupesi kulkeen mieheni kanssa sillon 20.vuotta,sitten,niin ei me nähty,ku viikonloppusin ja se oli meille ihan hyvä homma.

Meilläkin oli opiskelut eri paikkakunnilla, joten viikonloput ainoa mahdollisuus...

Ikävöinti tekee hyvää, omaa aikaakin pitää olla.

tuohan on PALJON!

Ite ollut 3 kuukautta yhden miehen kanssa, nähdään vain viikonloppuisin ainakin vielä seuraavat pari kuukautta.
Hän kun lähti opiskelemaan uuteen ammattiin tuonne sadan kilometrin päähän. Muutenkin meillä on välimatkaa normaalisti 15 km. Eli yleensä se menee siihen että nähdään lauantaina, ja sitten yöksi hänen luokseen tai minun luokseen.
Kun sunnuntai koittaa, se on taas heihei viikoksi.

Jos tuo tuntuu susta vähäiseltä niin jo on.... Et kai oleta että olette jatkuvasti yhdessä kuin paita ja perse?

Pitää sitä kumminkin jotain omaakin elämää olla.

Me ollaan oltu nyt muutama kuukausi yhdessä poikaystävän kanssa ja näemme korkeintaan sen 2-3 kertaa viikossa. Se on aivan riittävän pitkä aika minulle ja hänelle. Joskus saattaa jommalla kummalla tulla kovempi ikävä ja sitten on ehkä pakko nähdä..:) mutta muuten näemme tosiaan 2-3 kertaa viikossa ja viikonloppuna ehkä yhden yön yhdessä.

Eli aika sopivalta tuo teidänkin tapailu kuulostaa. Pitää jäädä aikaa myös muulle elämälle. Siinä jää pian kaverit toiseksi ja kokonaan pois, jos vallan poikaystävän kanssa viettää aikaa..:)

Paljon muihin "verrattuna" ja useimmiten ollaan nekin yöt yhessä mitä nähdään.

Ikävä tosin taitaa vaan tehdä hyvää :)

Tää on ensimmäinen sellainen suhde mulle, jossa ei olla kuin paita ja peppu, omituista mun mielestä :)

Ja onhan sitä omaa elämää, ymmärrän sen kyllä, mutta hiipu vain mieleen tuo aika kysymys, kun vasta alussa tätä suhdetta ollaan. Mutta pääasia että ollaan onnellisia :)