Olen nyt asunut ulkomailla jo joitakin vuosia, ja olen tullut siihen tulokseen, etta Suomessa tuli kiinnitettya paljon enemman huomiota ulkonakoonsa. Mina olin jo lahes menossa korjauttamaan liian kyomyn nenani, mutta muutin sitten tanne Etela-Eurooppaan, ja asia jotenkin unohtui kaiken toiminnan keskella. Lisaksi monella taalla on ihan samantyyppinen nena kuin minullakin!
Suomessa ulkonako tuntuisi monille olevan se elaman paaasia. Taalla Etela-Euroopassa ihmiset taas tuntuvat helpommin olevan tyytyvaisia siihen mita ovat, ja objektiivisesti katsottuna rumemmatkin naiset ovat rohkeasti ja rennosti omia itsejaan, ja keskittyvat "making the best out of what you have", ja tietenkin myos ulkonaon sijaan muihin asioihin.
Eli tassa nyt vain nakokulmaa kaikille, jotka ovat jumittuneet johonkin kehonsa osaan niin, etteivat saa paastaan pois ideaa, etta tama kehon osa on ruma. Jos ei kyseessa ole jokin ihan erikoislaatuinen poikkeavuus, niin miksi kiinnittaa siihen sen enempaa huomiota? Pienet puutteet tai erikoisuudet voi hyvin korvata positiivisella asenteella, ja silla, etta antaa niille piutpaut.
En halua talla kirjoituksella kritisoida ketaan, joka on mielestaan korjailun tarpeessa. Haluan vain jakaa oman tarinani kanssanne, ja toivon, etta joku saa siita uutta nakokulmaa ulkonakoasioihin!
Suomessa ulkonako tuntuisi monille olevan se elaman paaasia. Taalla Etela-Euroopassa ihmiset taas tuntuvat helpommin olevan tyytyvaisia siihen mita ovat, ja objektiivisesti katsottuna rumemmatkin naiset ovat rohkeasti ja rennosti omia itsejaan, ja keskittyvat "making the best out of what you have", ja tietenkin myos ulkonaon sijaan muihin asioihin.
Eli tassa nyt vain nakokulmaa kaikille, jotka ovat jumittuneet johonkin kehonsa osaan niin, etteivat saa paastaan pois ideaa, etta tama kehon osa on ruma. Jos ei kyseessa ole jokin ihan erikoislaatuinen poikkeavuus, niin miksi kiinnittaa siihen sen enempaa huomiota? Pienet puutteet tai erikoisuudet voi hyvin korvata positiivisella asenteella, ja silla, etta antaa niille piutpaut.
En halua talla kirjoituksella kritisoida ketaan, joka on mielestaan korjailun tarpeessa. Haluan vain jakaa oman tarinani kanssanne, ja toivon, etta joku saa siita uutta nakokulmaa ulkonakoasioihin!
Vastaukset 2
Vanhimmat
että Suomessa ollaan ennemminkin aika noviiseja näissä ulkonäköasioissa, myös mitä tulee plastiikkakirurgiaan. Leikkausten määrät ovat ihan toista luokkaa Amerikassa ja myös muualla Euroopassa, meille suurin leikkausbuumi on vasta tuloillaan. Suomalaisethan eivät ole ollenkaan ulkonäkökeskeisiä, verrattuna esim. ranskalaisiin ja italialaisiin. Ainahan meitä on moitittu tyylittömyydestäkin - tuulipukukansa!
Mutta hienoa, että sinä olet hyväksynyt itsesi ja säästät siten useita tonneja ja olet onnellinen. Onnellinen voi tosin olla ei-luomunakin, kuten allekirjoittanut on :)
kauneusleikkauksia, kun naisilla on oltava huivi ja pitkät hihat takit, niin ainut mikä näkyy on kasvot. Niitä siis parannellaan joka suhteessa: nenäleikkauksia, luomileikkauksia, yms. Jopa paljon rintaimplantteja. Tunnen Suomessa asuvan iranilaisnaisen, joka oli ekaks aivan lauta ja yhden loman jälkeen sille oli ilmestynyt rinnat! Eli Suomi on kyllä aivan jälkijunassa. Kreikassakin jo aivan nuoret, alle 20-vuotiaat käy leikkauksissa. Leikellään neniä, silmiä, rintaimplantteja jne laitetaan...