Tapasin miehen vuosien takaa ja yllätyin, kuinka voimakkaasti koin hänen läheisyytensä. Tunsin suunnatonta vetovoimaa edelleen häntä kohtaan ja aistin saman suuntaisia tunteita myös hänestä minua kohtaan. Emme ole koskaan seurustelleet, mutta tapailleet joskus aikoinaan. Elämä kuitenkin vei meitä silloin eri suuntiin.
Nyt olisimme voineet keskustella vaikka kuinka kauan ja katsella toisiamme, vaikka olemme jo keski-iässä. Ihan kuin vuodet olisivat hävinneet jonnekin ja olisimme yhtä ihastuneita toisiimme kuin joskus silloin... Hän on jatkuvasti mielessäni tuon tapaamisen jälkeen ja varmaankin näen hänet jossakin piakkoin. Olisi vain pistettävä jäitä hattuun, koska elämäntilanteemme vuoksi ns. romanttiset haaveet on tälläkin kerralla unohdettava :(
Nyt olisimme voineet keskustella vaikka kuinka kauan ja katsella toisiamme, vaikka olemme jo keski-iässä. Ihan kuin vuodet olisivat hävinneet jonnekin ja olisimme yhtä ihastuneita toisiimme kuin joskus silloin... Hän on jatkuvasti mielessäni tuon tapaamisen jälkeen ja varmaankin näen hänet jossakin piakkoin. Olisi vain pistettävä jäitä hattuun, koska elämäntilanteemme vuoksi ns. romanttiset haaveet on tälläkin kerralla unohdettava :(
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kuulostaapa tutulta. On jännä huomata kuinka tunteet voivat yllättää vuosienkin jälkeen. Itse avioliitossa olevana sain kokea todella suuren yllätyksen törmätessäni nuoruuden rakkauteeni. Vetovoima ja kipinä oli säilynyt lähemmäs kymmenen vuotta, molemmin puolin. Elämän realiteetit ovat vain molemmilla vastassa, rakastavat puolisot ja hyvät liitot. Mutta kohtaaminen pisi kieltämättä miettimään omaa elämää ja tunteita.