Olemme eroamassa.
Olen huolissani siitä, että miten jaksan henkisesti yksin niinä viikkoina kun lapset eivät ole kanssani.
En niinkään tarkoita sitä, ettenkö kestäisi olla ilman lapsiani, vaan että kaatuvatko seinät päälleni kun olen yksin. Ystäväni ovat perheellisinä niin kiireisiä, että harvat ehtivät kylään. Vanhempani asuvat kaukana. Sisaruksia minulla ei ole.
Onko teillä kokemuksia siitä, että miten tähän tottuu ja miten tule sopeutumaan uuteen tilanteeseen.
Minulle on sanottu, että voinhan lukea kirjoja, lehtiä, katsoa elokuvia, käydä shoppailemassa jne. Mutta ne ovat kaikki asioita joita teen yksin. Miten kestän kaiken tämän yksinäisyyden?
Olen huolissani siitä, että miten jaksan henkisesti yksin niinä viikkoina kun lapset eivät ole kanssani.
En niinkään tarkoita sitä, ettenkö kestäisi olla ilman lapsiani, vaan että kaatuvatko seinät päälleni kun olen yksin. Ystäväni ovat perheellisinä niin kiireisiä, että harvat ehtivät kylään. Vanhempani asuvat kaukana. Sisaruksia minulla ei ole.
Onko teillä kokemuksia siitä, että miten tähän tottuu ja miten tule sopeutumaan uuteen tilanteeseen.
Minulle on sanottu, että voinhan lukea kirjoja, lehtiä, katsoa elokuvia, käydä shoppailemassa jne. Mutta ne ovat kaikki asioita joita teen yksin. Miten kestän kaiken tämän yksinäisyyden?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Yksinäisyyden tunteet olivat HIRVEITÄ aluksi itselleni, kun olin tottunut elämään ja ääniin kotonani. Yhtäkkiä olinkin yksin täysin musertuneena. Telkkari, lukeminen tai shoppaaminen oli pois kysymyksestä, kun oli niin paha mieli, ettei mikään jaksanut kiinnostaa. Seuraa ei ollut läheskään aina saatavilla.
Sanoisin sinulle, että aika on ainoa asia, mikä auttaa. Ajan myötä jaksat kiinnostua taas uusista asioista ympärilläsi, ehkä saada näin uusia kontakteja, ja itse opin nauttimaan myös kotona yksin olosta. Saa elää ja olla juuri niin kuin haluaa, oikein laatuaikaa itselle. Raskaan työpäivänkin jälkeen rauhallinen koti, jossa ei tarvitse riidellä, tuntuu tosi hyvältä. En olisi koskaan heti eron jälkeen uskonut, että voisin sanoa mitään positiivista yksin olemisesta. Yhden henkisesti todella raskaan vuoden se otti. Ja toisen vuoden aikana sosiaaliset suhteet paranivat niin, että yksin oleminen ei enää satu, vaikka parisuhde loppuikin. Tsemppiä sinulle!