Nymfoko?

Ei.
Haluisin edes pari kertaa vkossa mieheni kanssa, mutta ei niin ei.
Olen seurannut näitä keskusteluita ja yrittänyt löytää jonkun ratkaisun tähän meidän ongelmaan. Enkä tiedä, taidan olla väärän otsikon alla. Kuitenkin hyvät kanssa ihmiset, kertokaa mitä tehdä, miten suhtautua tähän.

Eli:

Olemme olleet mieheni kanssa parisen vuotta yhdessä. Koskaan ei seksi ole näytellyt suurta osaa suhteessamme. Mutta nyt sitä ei ole juuri laisinkaan.
Mies sai uuden työpaikan. Kuulemma todella ressaavan. Olen yrittänyt ymmärtää, ettei seksi maistu pitkien päivien jälkeen. Mutta tilanne vaan pahenee. Vkonloppusin mies haluaa viettää aikaa työkavereidensa kanssa juoden meillä kotona. Näin siis joka vkonloppu. Krapulaseksi maistuu, mutta tunnen itseni vaan kasvottomaksi spermasangoksi. Joten olen kieltäytynyt "kunniasta". Asia on otettu puheeksi kokonaisuudessaan. Olen yrittänyt saada miestäni viettämään aikaansa vapaalla minun kanssa ja selvinpäin. Jonkun kerran näin on tapahtunut. Ja molemmat on tyytyväisiä niiden vapaiden jälkeen. Tosin seksiä mies ei ole silloin halunnut.
Eli joku nyt on minussa vikana. On totta, että lihoin talven aikana. Ja olenkin suoraan kysynyt että vaivaako asia häntä. Vastaus on ettei.
Muutenkin kysynyt mistä tykkäisi ja mitä haluaisi.Kaikki on ok hänen mielestään, muttei minun. Tuntuu, että räjähdän kun toinen kääntää selkänsä eikä koskaan tunnu haluavan. Halut ne on minullakin mutta ne viiden minuutin panot kerta kahteen vkoon ei tyydytä enkä saa siitä mitään. Joskus pikapanot on jes mutta ne lupaukset, että seuraavalla kerralla hän ottaa minut huomioon..mutta sitä kertaa ei ole kuukausiin ollut, saa mut oikeesti raivoon. Jopa siinä määrin, että olen ajatellut vierasta miestä.
Joku voi ajatella, että olen itsekeskeinen. Että muka alkuhuuman kadottua etsin toisen. Voin sanoa, ettei näin ole. On ihan selvää, että pitkät työpäivät näkyy myös muilla alueilla suhteessamme. Kyllä mies sanoo rakastavansa ja kosikin muutama vko sitten. Mutta en usko, että avioliitto mitään muuttaisi.
Jotenkin sekava juttu näin kun laittaa ajatuksiaan ruudulle ja lukee.
Puhuttu ollaan, riidelty, yrittänyt olla kekseliäs, että mies taas kiinnostuisi. Antanut toiselle tilaa ja plaap plaap. Tuntuu vaan niin turhauttavalta. Omat seksuaalisuuden rajanikin olen ylittänyt suostuessani toteuttamaan hänen fantasioitaan. Ja kun olen sanonut ettei enään kokeilla, että tuntui todella pahalta niin siihen mies vaan naureskelee. Ja sitten ollaan taas kuukausi ilman mitään.
Käy mielessä, että mitä rakkaus hänelle merkitsee. Itselleni se on tärkeimpien asioiden kärkipäässä, mutta en suostu maksamaan tällästä hintaa, jossa olen vaan joku, joku joka uskoo rakkaus sanaan ilman tekoja.
Olisi kiva saada asiallisia kommentteja.Ja onko tää teidän mielestänne vaan oire jostain muusta esim. pettämisestä,kyllästymisestä..?