siivosin tiskejä, kun vahingossa pudotin veitsen.
Isäni tuli, otti veitsen, ja huusi niin lähellä kavojani, että räkä roiskui naamalleni:
"Seuraavalla kerralla mää upotan tän veitsen suoraan läskiin perseesesi saatanan tyhmä"
henkisesti tosi rasittavaa, varsinkin kuin tuota tapahtuu päivittäin sekä minulle, että äidilleni.
ja 172 cm pitkä 60 kg tuskin on mitenkään huomiota herättävän läskiperseinen...ei tee hyvää minulle, joka omaa muutenkin niin helvetin huonon itsetunnon...
Isäni tuli, otti veitsen, ja huusi niin lähellä kavojani, että räkä roiskui naamalleni:
"Seuraavalla kerralla mää upotan tän veitsen suoraan läskiin perseesesi saatanan tyhmä"
henkisesti tosi rasittavaa, varsinkin kuin tuota tapahtuu päivittäin sekä minulle, että äidilleni.
ja 172 cm pitkä 60 kg tuskin on mitenkään huomiota herättävän läskiperseinen...ei tee hyvää minulle, joka omaa muutenkin niin helvetin huonon itsetunnon...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Pane vain isäsi uhkaukset kirjallisesti ylös ja vaikka nauhalle, jos mahdollista. Voit vielä tarvita niitä todisteita. Kertomasi tapaus on rikos nimeltä 'laiton uhkaus' ja kirjoitit myös aivan oikealle palstalle, tuo on perheväkivaltaa. Seuraavaksi voisit varata ajan sosiaalitoimistoon, omasta iästäsi riippuen lastensuojeluviranomaisen tai muun sosiaalityöntekijän puheille. Myös muita auttavia tahoja löytyy, kriisikeskuksia ja muita. Tietenkään et ole lihava eikä sinussa ole muutakaan vikaa, vika on isäsi käytöksessä!
Näin sinua ei kukaan voi sanoa vainoharhaiseksi. Dokumentaatio on hyvä olla tällaisessa tapauksessa.
Miten kauan aiot jatkaa yhteiseloa isäsi kanssa? Sinulla luultavasti on mahdollisuus saada jonkinlainen tukiasunto sosiaalisten syiden (isäsi käytös). Ota selvää paikkakuntasi tilanteesta. Äitisiko jaksaa kuunnella tuollaista edelleen?
Puhuvatko kaikki teillä tuohon tyyliin, vai onko se vain isäsi yksinoikeus?
Ensinnäkin tämä ei ole tervettä eikä normaalia, kuten varmaan itsekin tiedät. Kun negatiivinen suhtautuminen itseensä kasvaa tarpeeksi suureksi se kääntyy sairaaksi kohteluksi muita kohtaan. Oma isä oli käsittämättömän paska, ja menin sitten vielä naimisiin sellaisen ihmisen kanssa jota kuvaat. Viisi vuotta meni ennen kuin tajusin että joko lähden tai sekoan. En ole päivääkään katunut. Mutta kun kysymys on omasta isästä niin ehdottaisin hakeutumaan ns. Vertaistukiryhmään. Kenenkään ei kuuluisi tuollaista kärsiä. Äitisi on luultavasti lamaanutunut henkisesti niin kuin minäkin olin, ja melkein pilasin poikani lapsuuden. Tutkimuksissa on osoitettu että tuollaisessa tilanteessa elämisestä jää samanlaiset henkiset jäljet kuin kidutuksesta. Ne vaikuttavat lopun elämää, jos ei opettele myöhemmin uusia käytösmalleja perhe-elämään. Tämän läpikäyneenä pyydän että haet apua. Nuorisopuhelin, väkivallastairti-yhteisö tms. Kyse on kumminkin sinun elämästä, ja se viha mikä tuosta jää sisälle jäytää kunnes siitä irrottautuu. Sairas ei ole vastuussa teoistaan, ja tuolleen käytös on täysin sairasta. Se että pistää jonkun paksuksi ei anna oikeutta pilata toisen nuoruutta. Vastustaminen voi olla vaarallista, mutta apua saa kun sitä hakee. Olen itse nykyisin väleissä isäni kanssa, ja olen hyväksynyt hänen sairautensa. En enää ikinä halua elää hänen kanssa saman katon alla, mutta irrotettuani vihasta, minun on ollut helpompi olla. siihen meni 10 vuotta... 8)
Hae tukea itsellesi ja äidillesi.
Voimia.