Suhteen ylä- ja

Eli ollaan aviopari ja 3 lapsen vanhempia ja kun naimisissa oltu 7.5vuotta ,niin on ehtiny niitä alamäkiä tulla.Koko suhteen alku oli poikkeavaa,kun riideltiin niin paljon ku sielu sieti ja typeristä asioista.Mut molemmilla oli periaate että naimisissa ollaan niin siitä ei erota.Välillä se oli kyllä tosi vaikeaa,mutta eipä suhteet voi toimia jos ei sitä "hiontaa"tapahdu...

Kun 2 lapsista oli ihan pieniä,niin suhde oli niin etäinen että joka päivä teki pahaa ja "pakenin" hoitovapaalta töihin.Sillon myös mies alkoi ryyppään ja tuli uusia tuttavuuksia paljo kuvioihin ja multa salaisiakin.Sitten lopulta mies teki yhen yön pettämisen ja kärsi itekin siitä tosi paljo.Luottamushan siinä meni ja vaikeeta oli 3vuotta jollon tarvin paljon ulkopuolista apua mm.keskustelua psykiatrilla ja kodinhoitajaa antamaan mulle sitä omaa aikaa joskus(sillon elettiin saman katon alla mutta olin täysin yksinhuoltaja).Raha-asiat meni perseelleen ku mies käytti sitä mihin sattui.Sillon ne miehen huonot puolet oli niin loputon lista et aattelin ettei voi yhessä elää.

Mut sillon tarvittiin miehen puolelta jotain ja se alkoi tehä pikkuhiljaa omaa osuuttaan ja tukemaan mua.Piti kiinni niis kaikkein vaikeimmis hetkis ja ymmärsi mua.Juteltiin ja taas riideltiin monta vuotta ja kolmaskin lapsi syntyi sillon.Se muutti mun miestä tosi paljon ku yks avuton tuli huollettaviin lisää.

Mä meinasin luovuttaa pahimpaan aikaan ja etsin asuntoa ja selvittelin velkoja ym.mut sit eroamista vastusti kaikki käytännönki asiat.Jäin sit oottamaan et hetki maksellaa velkoja kunnes pääsisin puhtaalta pöydältä alottamaan oman elämän,mut samaan aikaan suhde muuttui täysin.

Nykyään sit on pian 2vuotta mennyt suhde niin hyvin ja ollaan oltu niin onnellisia yhessä et monesti huokaan kuinka ei keretty erota.Paljosta oisin jääny paitsi.Ollaan tällä hetkellä onnellisempia kun keherruskuukauden aikana...

Eli sitten vaa totesin että suurin osa ihmisistä eroaa aivan liian heikoin perustein ku ei ees haluta yrittää yhessä ja luullaan ettei ongelmia kuulu olla normaali suhteessa.Mutta ongelmatonta ei oo kellään ja jos on niin on samanlainen suhde kun yhellä vanhalla parilla jotka ei eläissään ollu riidelly ja vanhana sit katuivat kun eivät edes tunne toisiaan ja rakkaudesta eivät tiiä mitään...eli elivät kun sisko ja veli...

kyllä ton otsikon alta. Pettäminen on yksi pahimmista, sitten on näitä "normaaleja" alkoholismi ym. päihteet ja riippuvuudet, lapsettomuus, sairaudet, suvun painostus, kavereiden painostus, valehtelut, väkivalta, köyhyys, työttömyys,,,kaiki asiat nääs vaikuttaa parisuhteeseen vaikka mista pikkuaisiat saa miten ison kriisi tahansa jos sen vaan haluaa semmoseksi kasvattaa. Samoten löytty yhtä paljon niitä hyviä asioita kunhan nekin vaan jaksaa huomata.

HYVÄÄKIN.
20 vuotta yhdessä;10 vuotta siitä naimisissa,2 lasta.
Tähän mahtuu kaikenlaista, tasaseen 5-6 vuoden välein "kasvunpaikkoja",niistä joltiseenkin selvitty ajan mennessä eteenpäin.
Ikää tullessa mittariin,asiat otetaan erilailla,jotenkin sisäisesti arvot muuttuu.,muuttavat muotoa.
Viimesyksyinen "piikki" olikin sitten hyvin voimia vievä.Asiat jotka oli pitemmältä ajalta painanu,oli tultava ulos.Itse huomasin järkytyksekseni että en oikeastaan tunne pal mitään miestäni kohtaan,tunteet on ajan myötä hävinneet,on vaan oltu yhessä.Tosi tuskaista elää eteenpäin,...mutta onhan meillä lapset jotka puskee meittii eteenpäin.Aika näyttää...asioiden on tapana selkiytyä.

No onhan noita alamäkiä ollut tässä elämän varrella...

Minä olen se yksilö, johon miehet yleensä tympääntyy valitettavan nopeasti. En tiedä johtuuko sitten siitä, että olen aika rauhallinen luonne, ja mun kohdalle osuneet miehet on yleensä olleet tavalla tai toisella renttuja.
Vaikka alussa kaikki vaikuttais lupaavalta ja siltä, ettei mies ole liikoja viinaan menevä, jossain vaiheessa se kavereiden kanssa kännääminen on vienyt voiton, ja minun kanssa ei "tunnu siltä kun pitäis tuntua".

Kyllä sitä on miettinyt satoja kertoja että mikä itessä on vikana, kun on joutunut petetyksikin...mikään pihtari en ole, enkä rämepiru, normaali 26-vuotias nainen.

Nykyisen kanssa meinas ero tulla kans, mutta tällä kertaa homma johtuu siitä, kun kyseinen tapaus on itse joutunut eksänsä pettämäksi, niin ei vain oikein luota naisiin...
Noo, puhumalla sain suoristettua asiat, että minä en ainakaan vieraisiin mene...ja tässä sitä yhdessä ollaan taas...tietysti paremminkin voisi mennä.

Jotenkin tuntuu että meille naisille hellyys ja huomio on erittäin tärkeitä, ja miehet ei sitä aina ymmärrä. Heille tuntuu olevan itsestään selvyys että se toinen on olemassa, vaikkei sitä niin usein edes nähtäis tai vietettäis aikaa yhdessä.

Tuo yhteisen ajan puute kyllä vituttaa suunnattomasti.
Itse haluis viettää kaiken mahdollisen vapaa-ajan yhdessä, mutta toinen tahtoo olla omissa oloissaan tai omien kavereidensa kanssa..

No katellaan nyt miten käy.