vanhemmat vaihtoon!

eli, mistäs mä alottaisin. okei eli mun vanhemmat sai mut 20 vuotiaina, äiti muutti thaimaahan kun oli about 9, isä muutti toiseen kaupunkiin, asuin mummilla. vuosi kului mummilla, odottaen että isä hakisi viikonlopuksi luokseen, joskus se haki,joskus ei. vuosi kului, äiti päätti, että mun pitää muuttaa sen luokse thaimaahan, koulut ja kaverit jäi, englanninkielinen koulu alkoi, äiti kävi vietti huoletonta elämää, minä (10v.) yksin kauppamenoilla yms. monenkymmen miljoonan kaupungissa, ilman tämän maan kielitaitoa, noh taas kului vuosi, muutettiin takaisin suomeen, äiti töissä 05-20 päivät, minä yksin kotona. isä edelleen toisessa kaupungissa, nähtiin satunnaisesti viikonloppuisin. äiti haluaa taas ulkomaille, muttei minua mukaan (äiti haukkunut minulle isää koko sen ajan, kun olen suomea ymmärtänyt, joten en todellakaan halunnut sen luokse asumaan) joten muutin toiseen kaupunkiin isän luokse, äiti uuden miehen kanssa uuteen maahan ("isäpuoli" ei muuten tykännyt musta, kun en harrastanut urheilua) uusi koulu,ei ketään ystävää pitkään aikaan, olin isän mielestä siis liikaa kotona, hän pakotti joka päivä ulos 2 tunniksi, ennen ei saanut tulla kotiin (olin pullukka) isä myös pitkää päivää töissä (8-21) äitiä nähnyt siitä lähtien n. 2-3krt vuodessa, kun hän työmatkalla suomessa. isä manipuloi tekemään asiat niinkuin hän tahtoo (koulua peruskoulun jälkeen en saanut valita) uskokaa pois, ihmistä joka on jäänyt vaille äidin/isän lämpöä, on helppo manipuloida koska tahdon jostain syystä miellyttää heitä. äiti väittää rakastavansa, en jaksa uskoa..tekee ohareita silloin harvoin kun suomessa on, ja isälle ei kelpaa vähempi kuin akateeminen ura, ja kuvitelkaa, muutin kotoa kun olin 16 (nyt 22), se on käynyt mun asunnossa kerran, pakosta. olen ollut vakaassa parisuhteessa 5vuotta, ja olemme suunnitelleet perheenlisäystä, vanhemmat kieltää tämän. mikä neuvoksi..tuntuu että kaupungin vaihto olisi paikallaan, tuntuu etten pysty elämään isän, ja sen uuden perheen lähellä (asuu siis 8km päässä) neuvokaa, tai jos kellään vastaavanlaisia kokemuksia, olisi kiva jutella!
71015
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Ei toisten miellyttäminen saa olla liian tärkeää.Tee omasta elästäsi hyvä.

Äänestä

Olet jo täysi-ikäinen eli päätät kaikista asioistasi ihan itse. Vanhempasi eivät voi enää sanoa sinulle mitä saat tehdä ja mitä et sa tehdä.
Unohda heidän sanomisensa, pistä toisesta korvasta sisään toisesta ulos, jos soittavat vain antaakseen ohjeita miten elät oman elämäsi.
Onnea ja menestystä sinulle ja miehellesi!

Äänestä

Sinun kannattaisi keskittyä myös suomen kielen opintoihin ja ajatustesi selkeään esittämiseen. Tekstisi on hyvin vaikeaa luettavaa.

Ja mitä tlanteeseesi tulee, niin voit elää täysin itsenäistä elämää miten haluat. Haluat taas muuttaa? Olet tottunut siirtymään paikasta toiseen? Osaatko kohdata asioita ja ongelmia siellä missä olet - eivät ne karkaamalla katoa?!

Äänestä

voi perheenlisäystäsi kieltää, mutta kuitenkin ..... Ajattele nyt itse moneen kertaan kannattaako sinun vielä siinä iässä ja niillä kokemuksilla lasta hankkia.

Ethän ole paljonkaan vanhempi kuin äitisi oli sinut saadessaan. Olet konkreettisesti nähnyt ja kokenut kaikki vaikeudet, mitä on seurannut, kun vanhemmat eivät ole olleet kypsiä lasta saamaan. Eihän sinulla vielä mikään kiire ole.

Yrittäisit opiskella ja hankkia itsellesi ammatti. Nyt sinulla olisi siihen hyvä mahdollisuus. Sinulla on ilm. hyvä englannin kielen taito, josta varmasti on hyötyä opiskelussa ja työpaikankin saamisessa.
Kuitenkin suomen kieltä olisi syytä kehittää. Suomessa, kun asumme. Aloita edes lauseet isolla kirjaimella. Minun mielestäni on lukijoiden halveksimista, kun ei sitä viitsi tehdä. Olkoonkin, että tämä on vain tällaista nettikirjoittelua. Lainaa kirjastosta kirjoja, niin kirjoitustaitosi kehittyy.

Kaiken sen muuttamisen jälkeen olisi mielestäni myös syytä rauhoittua asumaan pysyvämmin samalla paikkakunnalla, ettei lapsesi joudu samanlaiseen kierteeseen, missä itse olet ollut.

Kun nyt kuitenkin, kaikesta huolimatta, olet päässyt jaloillesi ja sinulla ilm. on kunnollinen mies, niin nauttikaa nuoruudestanne ja panostakaa tulevaisuutenne turvaamiseen.
Koska ainakaan sinun puoleltasi ei ole minkäänlaista turvaverkkoa, olisi mielestäni syytä järjestää taloudellinenkin puoli sellaiseksi, ettei ole ihan tyhjän päällä lapsen kanssa, jos vastoinkäymisiä tulee.

Kaikkea hyvää sinulle. Olet nuori ja ilm. terve. Ota siitä kaikki irti positiivisessa mielessä.

Äänestä
  • Niin siis pakko vielä lisätä, että osaan varmasti kirjoittaa paremmin kuin äsken. Näytti tosiaan vähän huonolta, mutta ajatukset olivat jotenkin hajanaiset, ja oli itsekin vaikea saada niistä selkoa. Tuntui että tärkeintä oli vaan kirjoittaa ajatukset näkyville, joten pahoitteluni karkeasta kielenkäytöstä. :)Ja kiitos neuvoista!

    Äänestä

Yritä jättää taka-alalle papsuutesi huonot ajat.

Sinun ei tarvitse miellyttää vanhempiasi enää. Olet vastuussa elämästäsi vain itsellesi.

Onnea parisuhteellesi ja onnea perheenlisäyksen yrittämiseen...

Pakko vielä sanoa: onhan parisuhteesi onnellinen, voitko olla siinä oma itsesi, ethän siinä yritä liikaa miellyttää toista ja olla joku toinen kuin oikeasti oletkin. Mikäli kaikki on ok niin ONNEA!

Äänestä

Kokemuksesi ovat aikamoiset, mutta nyt on aika keskittyä omaan elämään. Jos parisuhde on ok ja perheen perustaminen pyörii mielessä niin sen ihan tavanomaisen tarkan harkinnan jälkeen antaa mennä.
Eivät kokemukset ole mikään pysyvä tuomio, eivätkä ennusta huonoa. Jos tiedät mitä tahdot ja tavoittelet kulje sitä kohti rahellisesti ja itseesi uskoen.
Ilmeisesti tiedät mitä et ainakaan halua äitinä toteuttaa, joten sinulla on tunteet kohdallaan. Tee elämästäsi sinun näköinen.
Vastoinkäymisiä voi tulla. Niiltä ei mikään suojaa. Ne tulevat jos ovat tullakseen. Siihen asti pitää kuitenkin uskoa ja rakentaa. Ja niiden jälkeen taas uskoa ja rakentaa.
22v ei ole aivan lapsi enää. Jos olet löytänyt hyvän miehen älä anna menneisyyden painaa. Katso tulevaisuuteen ja puntaroi päätöksesi sen mukaan miten itsesi tunnet ja mihin olet valmis tulevaisuudessa ja mitä siltä odotat.
Kaikenlaisista soista ovat ihmiset nousseet. Sinulla on ainakin kerrottavaa lapsillesi kun vartuvat siihen ikään.

Kirjoituksestasi näkee, että kirjoitit lähes ajatuksen vauhdilla. Kielen kannalta se oli kuitenkin ihan hyvä ja sujuvaa suomea.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


kokemuksia? kirjoitti:

eli, mistäs mä alottaisin. okei eli mun vanhemmat sai mut 20 vuotiaina, äiti muutti thaimaahan kun oli about 9, isä muutti toiseen kaupunkiin, asuin mummilla. vuosi kului mummilla, odottaen että isä hakisi viikonlopuksi luokseen, joskus se haki,joskus ei. vuosi kului, äiti päätti, että mun pitää muuttaa sen luokse thaimaahan, koulut ja kaverit jäi, englanninkielinen koulu alkoi, äiti kävi vietti huoletonta elämää, minä (10v.) yksin kauppamenoilla yms. monenkymmen miljoonan kaupungissa, ilman tämän maan kielitaitoa, noh taas kului vuosi, muutettiin takaisin suomeen, äiti töissä 05-20 päivät, minä yksin kotona. isä edelleen toisessa kaupungissa, nähtiin satunnaisesti viikonloppuisin. äiti haluaa taas ulkomaille, muttei minua mukaan (äiti haukkunut minulle isää koko sen ajan, kun olen suomea ymmärtänyt, joten en todellakaan halunnut sen luokse asumaan) joten muutin toiseen kaupunkiin isän luokse, äiti uuden miehen kanssa uuteen maahan ("isäpuoli" ei muuten tykännyt musta, kun en harrastanut urheilua) uusi koulu,ei ketään ystävää pitkään aikaan, olin isän mielestä siis liikaa kotona, hän pakotti joka päivä ulos 2 tunniksi, ennen ei saanut tulla kotiin (olin pullukka) isä myös pitkää päivää töissä (8-21) äitiä nähnyt siitä lähtien n. 2-3krt vuodessa, kun hän työmatkalla suomessa. isä manipuloi tekemään asiat niinkuin hän tahtoo (koulua peruskoulun jälkeen en saanut valita) uskokaa pois, ihmistä joka on jäänyt vaille äidin/isän lämpöä, on helppo manipuloida koska tahdon jostain syystä miellyttää heitä. äiti väittää rakastavansa, en jaksa uskoa..tekee ohareita silloin harvoin kun suomessa on, ja isälle ei kelpaa vähempi kuin akateeminen ura, ja kuvitelkaa, muutin kotoa kun olin 16 (nyt 22), se on käynyt mun asunnossa kerran, pakosta. olen ollut vakaassa parisuhteessa 5vuotta, ja olemme suunnitelleet perheenlisäystä, vanhemmat kieltää tämän. mikä neuvoksi..tuntuu että kaupungin vaihto olisi paikallaan, tuntuu etten pysty elämään isän, ja sen uuden perheen lähellä (asuu siis 8km päässä) neuvokaa, tai jos kellään vastaavanlaisia kokemuksia, olisi kiva jutella!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu