Olen täällä kummeksuen lukenut loispummiyrittäjien kirjoituksia aktivoinneista, työvoimaviranomaisista ja työntekijöistä. Vallalla näyttäisi olevan kapinahenki ja kirjoitukset pursuavat propagandaa siitä, miten orjatyö on riistoa ja orjuutta. Kaukana on se palkanmaksun henki ja sisu, jolla isoisämme Suomea ovat rakentaneet; kaskenneet kivisiä peltoja ja rakentaneet teollisen yhteiskunnan.
On ymmärrettävää, että palkanmaksukyvyn puute saa ihmisen ajan mittaan katkeroitumaan. Luottamus omaan ammattitaitoon ja osaamiseen, sekä itsetuntoon romahtaa. Sorbuksen juonti alkaa tuntua vaihtoehdolta siinä missä uusi orjakin. Palkanmaksua ei nähdä enää kiinteänä osana yrittämistä, vaan päinvastoin toimintaa haittaavana tekijänä. Palkanmaksu nähdään pahana velvollisuutena, jossa pitää nöyrtyä, pokkuroida, tehdä mitä käsketään ja se koetaan alistavana.
Palkanmaksu on muutakin kuin välttämätön. Palkanmaksu antaa sisältöä elämään, sitä jokapäiväistä tekemistä joutenolon tilalle. Palkanmaksu rytmittää arkea ja antaa onnistumisen tunteita; tunteita siitä että kuuluu johonkin ja on tärkeä.
On sääli, että joku näkee palkanmaksun ikävänä asiana. Se tekee vastakkainasettelua työnantajan ja työntekijän välille. Työnantaja ei halua sellaista ihmistä, joka tekee työtään vain ja ainoastaan rahasta vaan ilmaisen orjan. Työntekijä ei halua työtä taas kuin käytännön pakosta (=raha). Orjatyö on tällöin usein yksinkertaista, eikä siitä makseta mitään. Tämä entisestäänkin vähentää työntekijän motivaatiota orjatyöhön. Samalla loispummiyrittäjä ei halua antaa parempia tehtäviä tai luoda urakehitystä ahkeralle ja osaavalle orjatyöntekijälleen. Hän vain miettii minkä virheen nojalla hänet saadaan irtisanottua ja palkattua tilalle nöyrempi orjatyöntekijä.
Oli miten oli, työntekijä tarvitsee palkkatyötä ja työnantaja orjatyöntekijää. Elämä menee silti niin, että orjatyöntekijä ei tarvitse orjatyöpaikkaa, vaan loispummiyrittäjä tarvitsee sata ilmaista orjatyöntekijää. Tämä lähtökohta kaiken provokaationkin keskellä on syytä muistaa. Elämän säännöt koskevat meitä kaikkia, niin rikkaita kuin köyhiä. Mutta se kellä on rahaa ja orjia tekee säännöt. Riistoa, työelämän vääryyksiä ja laitonta toimintaa ei kenenkään pidä sallia. Työ josta ei makseta paljon ja johon ei kuulu työsuhdeturvaa on laiton. Tuskin siinä kenenkään on tarkoitus elämäänsä viettää joten pitkän työttömyyden jälkeen sekin on rikollista. Se on itse asiassa paha virhe kun vertaa sitä palkkatyöhön ja nettipalstojen äänekkääseen kapinaan. Kapinaan, joka johtaa palkkatyöhön ja katkeroittaa ja vieroittaa lopullisesti loispummiyrittäjät palkanmaksusta ja sen mukanaan tuomasta paremmasta elintasosta.
On ymmärrettävää, että palkanmaksukyvyn puute saa ihmisen ajan mittaan katkeroitumaan. Luottamus omaan ammattitaitoon ja osaamiseen, sekä itsetuntoon romahtaa. Sorbuksen juonti alkaa tuntua vaihtoehdolta siinä missä uusi orjakin. Palkanmaksua ei nähdä enää kiinteänä osana yrittämistä, vaan päinvastoin toimintaa haittaavana tekijänä. Palkanmaksu nähdään pahana velvollisuutena, jossa pitää nöyrtyä, pokkuroida, tehdä mitä käsketään ja se koetaan alistavana.
Palkanmaksu on muutakin kuin välttämätön. Palkanmaksu antaa sisältöä elämään, sitä jokapäiväistä tekemistä joutenolon tilalle. Palkanmaksu rytmittää arkea ja antaa onnistumisen tunteita; tunteita siitä että kuuluu johonkin ja on tärkeä.
On sääli, että joku näkee palkanmaksun ikävänä asiana. Se tekee vastakkainasettelua työnantajan ja työntekijän välille. Työnantaja ei halua sellaista ihmistä, joka tekee työtään vain ja ainoastaan rahasta vaan ilmaisen orjan. Työntekijä ei halua työtä taas kuin käytännön pakosta (=raha). Orjatyö on tällöin usein yksinkertaista, eikä siitä makseta mitään. Tämä entisestäänkin vähentää työntekijän motivaatiota orjatyöhön. Samalla loispummiyrittäjä ei halua antaa parempia tehtäviä tai luoda urakehitystä ahkeralle ja osaavalle orjatyöntekijälleen. Hän vain miettii minkä virheen nojalla hänet saadaan irtisanottua ja palkattua tilalle nöyrempi orjatyöntekijä.
Oli miten oli, työntekijä tarvitsee palkkatyötä ja työnantaja orjatyöntekijää. Elämä menee silti niin, että orjatyöntekijä ei tarvitse orjatyöpaikkaa, vaan loispummiyrittäjä tarvitsee sata ilmaista orjatyöntekijää. Tämä lähtökohta kaiken provokaationkin keskellä on syytä muistaa. Elämän säännöt koskevat meitä kaikkia, niin rikkaita kuin köyhiä. Mutta se kellä on rahaa ja orjia tekee säännöt. Riistoa, työelämän vääryyksiä ja laitonta toimintaa ei kenenkään pidä sallia. Työ josta ei makseta paljon ja johon ei kuulu työsuhdeturvaa on laiton. Tuskin siinä kenenkään on tarkoitus elämäänsä viettää joten pitkän työttömyyden jälkeen sekin on rikollista. Se on itse asiassa paha virhe kun vertaa sitä palkkatyöhön ja nettipalstojen äänekkääseen kapinaan. Kapinaan, joka johtaa palkkatyöhön ja katkeroittaa ja vieroittaa lopullisesti loispummiyrittäjät palkanmaksusta ja sen mukanaan tuomasta paremmasta elintasosta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asiaa ... ja vielä erinomaisesti kirjoitettuna :)
kuntoon ole huoleti noudata virkailijoiden ohjeita ja hae aktiivisesti työtä kun on jo työvoimapulaa.
näköjään taas palannut linjoille! Levy vaan on jäänyt pyörimään paikoilleen, mutta ota Sorbusta!