Miten tulette toimeen siskojen ja veljienne kanssa loman jälkeen?

mutta ei YHTÄÄN SISARTA.

Tyhmyyttäni katselin heitä niinkin kauan kuin katselin ja kamalia piti sattua ennenkuin tajusin heidän luonteen.

Tänä päivänä minulla ei ole heihin mitään yhteyttä. Uskon ettei sitä päivää tulekkaan, että olisin heidän kanssaan missään tekemisissä.

...Ja minä lisänä, eli yhteensä viisihän meitä sitten on. Toimeen on tultu, vaihelevasti. Tukkanuottasilla ollaan ja välillä oikein kunnolla mutta sellaista riitaa ei vielä ole vastaan tullut, etteikö olisi loppujen lopuksi saatu sovittua. Yleensä ollaan kuin susilauma, selvitellään keskinäistä arvojärjestystä jatkuvasti, mutta auta armias, jos kulee ulkopuolinen uhka! Sillon koko lauma käy ulkoisen uhan kimppuun yksissä tuumin ja kun vaara on ohi, niin hoh hoijaa, taas tapella nujutaan keskenämme! Luulempa, että sisaresi halusi ihan oikeasti suuttua puolisolleen kunnolla, mutta sinä taisit joutua siajiskärsijäksi... Tuttu tilanne sinällään. Koetahan jaksaa ja muista, ystävänsä voi valita, sukuaan ei.

Älä pidä yhteyttä vähään aikaan, vaikka kohteliasta on lähettää kortti ja kiittää viimeisestä nätisti.

Voit nyt itse huomata, että vieraat eivät ole tervetulleita kuin pariksi yöksi. Pitempi aika vie voimat kaikilta.
Mieluummin pari lyhyttä keikkaa kuin yksi pitkä.

Siskosi ei muistakaan harmejaan enää, kun palaa kaupunkiin. Älä viittaa enään koko asiaan.

Samalla lailla kuin viimeiset 5-7 vuotta. Näemme silloin kun minä laitan tikkua ristiin, soittelemme silloin kuin minä soitan, jne. Tavataan sukulaisten hautajaisissa, eikö se riitä? Tai minä tahtosin enemmän, mutta koska en enää jaksa, niin mitä väliä. Muutenkin elämä kolhiin, niin tekis mieli tehdä jotakin itselleen, kuka minusta välittäisi.