samoin kuin on itselle tehty. Seurustelin aikanani perheellisen miehen kanssa ja nyt asutaan yhdessä. Olin pirun vihainen kun meiltä mies lähti vikittelijän mukaan ja murheesta ei meinannut tulla loppua, lastenkaan.
Nyt kun on saanut "kostettua", niin tietää että joku muukin huomaa miltä tuntuu kun perhe rikotaan.
En väitä että niin pitää tehä, mutta katkeruudesta minä pääsin eroon ja nyt elämä hymyilee meille.
Onhan se väärin ja väärä tapa, mutta kuka ajatteli sitä silloin meidän kohdalla,e t se oli meille väärin. Ei kukaan, miksi minun pitäisi ajatella. Elämä jatkuu kuitenkin jollain tapaa jokaisella. Näitä sattuu ja aina tulee vääryyksiä. Se on jonkun onni ja toisen suru.
Nyt kun on saanut "kostettua", niin tietää että joku muukin huomaa miltä tuntuu kun perhe rikotaan.
En väitä että niin pitää tehä, mutta katkeruudesta minä pääsin eroon ja nyt elämä hymyilee meille.
Onhan se väärin ja väärä tapa, mutta kuka ajatteli sitä silloin meidän kohdalla,e t se oli meille väärin. Ei kukaan, miksi minun pitäisi ajatella. Elämä jatkuu kuitenkin jollain tapaa jokaisella. Näitä sattuu ja aina tulee vääryyksiä. Se on jonkun onni ja toisen suru.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miehesi tietää, että olet hänen kanssaan vaan kostaaksesi ex-miehellesi. Voihan olla, että hän on sinun kanssasi, koska kuvittelee teidän rakastavan toisianne.
Mielenkiintoinen tapa ajatella, että ei se niin väliä, kenelle kostaa, kunhan saa kostettua. Minun mielestäni hyvin vääristynyt tapa ajatella. Mutta mikäpä minä olen ketään tuomitsemaan. Onnea vaan teille!
kostaakseni ja huvin vuoksi, mutta sekin ajan myötä syventyi rakkaudeksi. Ei sitä muuten yhteen oltaisi muutettu. Se muutos vaatii muutakin kuin koston tunteen.
Todella kylmä ihminen voi alkaa suhteeseen vain koston ja huvin vuoksi. Pönkität vain heikkoo itsetuntoosi että olet valloittanut ja saavuttanut jotain "yhteen muutolla", sitoo joku resukka itseesi taas joka pettyy sinuun ajan myötä. Yksin et kykene elään vaan otat sieltä mistä helpoimmin saa ja kuvittelet sen olevan rakkautta niin kuin edellisessäkin suhteessasi.
päivittäin, et mies jättää tai vaimo jättää perheensä. Miks yksi on pahempi taus kuin toinen? Pitää kasvaa tähän päivään, eikä ajatella et avioliitto on ikuinen, kun se ei todellisuudessa ole.
Ihmiset tekevät ja tulevat aina tekemään toisilleen vääryyksiä, ja aina joku maksaa. Kenestäkään se ei tunnu kivalta, mutta kukapa ajattelee toisten tunteita. Jos sinun tunteita ei ajatellut kukaan, miksi sinun pitäisi ajatella ja olla parempi ihminen?
Uskomaton ajatusmaailmasi sinulla, että silmä silmästä ja jne. Minä ainakin ajattelen ja elämäni ei perustu kostamiseen tapahtui sitten mitä tapahtui. Jos löyhin perustein lähtee suhteeseen ja kumppani ei olekkaan tyytyväinen niin ei se ole kostamisen aihe kenellekkään. Pikkusieluinen en ole vaan avarakatseinen enkä pyöri ainoostaan oman napani ympärilläni!
Miksi pitää kasvaa johonkin "tähän päivään" ? Ihminenhän on itse oman onnensa seppä, eikä siitä syyttäminen ole mistään kotosin jos ei onnistukkaan suhdemarkkinoilla. Täysin järjetöntä joku kostotoimenpiteet jos on alunperin väärän ihmisen valinnut kumppanikseen. Ja ämmät tekee sen virheenkin yleensä että alkavat heti tekeen kakaroita sitookseen miehen vailla mitää todellisia rakkaudentunteita. Kunhan perhe vaan pykätään jonkun kanssa välittämättä onko edes vasta tunteita miehellä.
Minä en ainakaan ole niin "nykyaikaistunut" ettekö koskaan ajattelisi muiden ihmisten tunteita ja en tee sellaista minkä en itsellekkään haluaisi tehtävän! Niin säälittävään asemaan en ajaudu että kostaisin...itsensä siinä vaan menettää!
mutta täysin vieraiden ihmisten ajatusmaailma, tunteet ym on samantekevää. Ei ne kosketa läheltä, ei tunnu miltään vaikka mitä tapahtuisi.
Läheiset, tutut ja ystävät, heidän maailma on myös osa minun maailmaa, ja se on eri asia.
Se mitä sinä saat elämältä, on sulle tärkeetä. Jos saat miljoona markkaa, niin tuskin sinä ajattelet että luovutampa sen seuraavalle ohikulkijalle, täysin vieraalle. Vaikka hän tarvitsisi rahaa kipeemmin kuin sinä. Ennenmmin pidät sen itse, tai autat lähmimmäisiäsi.
Ei ihmis-suhteet ole sen kummemmat. Kyllä se oma napa on aina lähinnä.
Edellinen miehesi ei koskaan rakastanut kun helposti häipyi uuden mukaan. Toiset tarvii vaihtelua koko ajan ja olet vain hetken viihdyke uudellekkin äijälle kunnes uutuuden viähätys menee ohitse. Teillehän on ihan oikein ollut jos miehesi on noin vietävissä, silloin ei ole rakkaudesta kysymys. Vaikuttaa siltä että uusi äijäsi on samanlainen kuin edellinenkin että kun parempi tulee vastaan niin vaihdetaan. Kyllähän näitä kierrättäjiä piisaa ja tekee ns. onnellisiksi hetkeksi läheisriippuvaisia ämmiä. Normaalilla ihmisellä ei tulisi mieleenkään toimia samalla tavalla kuin itselleen on tehty. Siinä menettää vaan oman itsekunnioituksensa ja alentuu samalle tasolle, vielä alhaisemmallekkin...
Et sitten oppinut mitään erostasi. Joudut kokemaan saman uudestaan, koska kostit. Rakkauden kautta pitää liittojen syntyä, ei kostonhimon.
Liitosi tulee rikkoitumaan sen takia, että miehesi löytää rakkaaman kuin sinä.
Vain rakkaus voittaa. Ja muista, sen mitä teet muille, tehdään myös sulle.
Buddha
Juuri noin ajattelen minäkin.Olen todella tehnyt kovan työn päästäkseni katkeruudesta ja koston ajatuksista.Ex on kostonhimoissaan tehnyt vääryyksiä enkä halua olla samanlainen,koskaan.
Juuri niin se menee.Kaiken pahan tekemisesi ja ajattelemisesi saat paluupostina,jossain vaiheessa elämää.Sitä ei voi paeta.Aina ei edes tajua saaneensa takaisin,mutta kun on itselleen rehellinen,huomaa monta juttua...
Aito rakkaus toisiin ihmisin on pelastuksen tie,niin se vaan menee...