Elän tällä hetkellä avoliitossa kumppanini kanssa ja olemme miettineet avioitumista. Olen viime aikoina tehnyt itsetutkiskelua ja miettinyt rakkauden arvoitusta. Olen elännyt useammassa parisuhteessa jotka jotakuinkin noudattaneet aina samaa kaavaa, ensin rakastutaan tulisesti, ollaan onnellisia, riitely/kiistely/mustasukkaisuusvaihe tasaantumisvaihe,tylsiintyminen, vapauden/jännityksen kaipuu. Nykyisessä parisuhteessa elän tällä hetkellä tylsiintymisen ja vapauden kaipuun rajamailla. Haluanko siis naimisiin?! Toisaalta tiedostan että vaikka vaihtaisin kumppania, tämä ketju vain toistuisi. Vika ei ole puolisossa vaan luultavasti siinä että minä haen elämältäni koko ajan lisää haasteita. Valloitus on tehty = kiinnostus lopahtaa. Järjetöntä mutta näin se menee. Avomieheni on minulle täydellinen...ja rakastanhan minä häntä...mitä se ikinä tarkoittaakaan. Minun pitäisi nyt käyttäytyä ikäni edellyttämällä tavalla ja mennä naimisiin minulle täydellisen miehen kanssa...mitä sen jälkeen...jaksanko vuodesta toiseen...kaipaan jotain enemmän mutta pystyykö kukaan sitä tarjoamaan?! Mikä on se rakkauden määritelmä? Tyytyminen olosuhteisiin?, järkevä käyttäytyminen ? Ystävyys...? odotin elämältä enemmän....
Mitä on rakkaus?
neiti
10932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Alussa se on niin mahtavaa kun on löytänyt uuden
rakkauden olen itse seurustellu 5vuotta ja kaikki jännitys ja ihastuminen on kaikonnut ei ole enään sitä tunnetta ja eihän sitä enää saakkaan se oli sillon alussa mitä tehdä? mistä se ilon ja jännityksen sitte repii, elämä on vaan arkista toisen kanssa elämistä.
meillä sitten taas pysynyt suhde samanlaisena kuin silloin kun tavattiin ensimmäisiä kertoja..kuin vasta oltaisiin tavattu..kummallista että näin on, kyllä aikaisempien kumppaneiden kanssa on tullut arki/tylsyys nopesti kuvaan..tottahan toki meilläkin arki astunut kuvaan, mutta mukava sellainen..reilut 6 vuotta yhdessä ja toivottavasti vielä monta ihanaa vuotta edessä..=)
Oiskohan niin, että olet vielä sen verran nuori, että et vielä ole valmis vakiintumaan. Ts. menovaihe on vielä päällä, ja silloin suhteeseen pitemmäksi aikaa asettuminen tuntuu tylsältä ja eri vaihtoehtojakin tekee vielä mieli katsella.... Sitten kun on saanut mennä tarpeekseen, osaakin jo nauttia arjesta sen turvallisen kumppanin kanssa. Joillakin kyllä menopää jatkuu aina vaan...
Olen nuori,kyllä,ei kait se kuitenkaan ikään katso? Tämän saman kuvion näen valitettavan usein myös tuttavapiirissä/sukulaisissa, ollaan yhdessä tavan vuoksi,tottumuksesta. Onko tämä suuri rakkaus vain peitenimi toveruudelle?
kysyisin tällaista.. mitäs tekisit/tuntisit jos mies pettäisi sinua?? mieti tuntuisiko se kamalalta ja tajuaisit rakastavasi ja haluavasi viettää loppuelämän hänen kanssaan vai eikö se tuntuisi kauheasti miltään...? ihminen usein "herää" vasta kun jotain ikävää tapahtuu. ja kriisienkautta suhde saa uutta potkua,outoa. en tietenkään tarkoita että nyt miehesi tulisi pettää sinua,vaan vain että kuvittele sellainen tilanne ja mitä tunteita se sinussa herättäisi..
pakkomielle. Olet epävarma, ehkä odotit elämältä enemmän. Onko pakko sitoutua jo, eikö voi vain elää? Rakkaus voi olla myös kiintymystä ja intohimoa, mutta ei sen kummempaa. Useimmille se on pakkomielle, eivätkä nekään ajattele kokonaisuutta. Pitää vain olla olemisen vuoksi jonkun kanssa. Todellinen suhde ei synny helposti, eikä sitä oikeaa löydy noin vain.
Monet eivät sitä löydä koskaan, siksi minäkin olen tyytyväinen sinkku jolla on satunnaisia suhteita. Moni olisi halunut sitoutua kanssani, mutta minusta ei tunnu siltä, että sitoutuisin vain jonkun kivan tyypin kanssa, se ei riitä.
Mietipä tätä: elämä on mukavampaa, mielenkiintoisempaa, kun pohja on kunnossa, kun on sitoutunut parisuhteeseen, eikä sitä asiaa enää tarvitse vatvoa. Olen ollut naimisissa 22 v. Saan tehdä mukavia, innostavia asioita, tehdä sitä, mitä haluan - en koe, että puoliso tai vakiintuminen rajoittaisi elämää. Miksi rajoittaisi? Käännä asia mielessäsi päinvastoin. Älä kiusaa itseäsi miettimisellä "mistä kaikesta joudun luopumaan, jos sitoudun, mitä menetän" vaan anna mahdollisuus myös toisin päin: "mitä kaikkea voin saada, jos nyt otan tilaisuuden vastaan".
että viihtyy toisen seurassa, haluaa olla lähellä, haluaa toisenkin olevan onnellinen, haluaa olla uskollinen omalle rakkaalleen !
Minusta kuulostaa ettet sinä ole vielä valmis sitoutumaan yhteen ihmiseen.
Ihmisillä on vaihtelun kaipuu mutta usein miehet hakee vaihtelua auton vaihdolla ja naiset ostelee uusia vaatteita tai sisustaa uusiksi. Pitää olla luonnetta ettei sorru pettämään.
...niin älä nyt naimisiin mene. Miksi olette miettineet avioitumista jos sinusta ei tunnu siltä että haluat naimisiin? Miehesi haluaa? Ajattelette että niin KUULUU tehdä tässä vaiheessa suhdetta/tässä iässä? Sinuna jatkaisin mietiskelyä ihan rauhassa kunnes todella tiedät mitä haluat. Ehkä jokin parisuhdeseminaari/terapia voisi antaa uusia ajatuksia ja auttaa päätöksessä? Jos et ole varma, niin ei kannata mennä niin pitkälle, helpompi on sitten lopettaa suhde jos niikseen tulee kun ei olla avioliittoon saakka menty. Jokainen avioliitto ja rakkaus on tietenkin erilainen, ei kai siihen mitään yksiselitteistä vastausta ole. Itse ajattelen niin että tunnistan sen oikean siitä kun en enää tunne että mitään puuttuisi (tietenkään ei sitä kaiken aikaa voi yhtä auvoa olla), mutta omat kriteerinsä kullakin.
Yksi juttu mikä tuli mieleeni: Pystyisitkö harkitsemaan että hakisit haasteita ja jännitystä jostain muulta elämänalalta kuin parisuhteesta? Työstä, harrastuksista, ystävistä, matkoista, vapaaehtoistyöstä, jne? Jos kaikki parisuhteesi kiertävät samaa kehää, niin vaihtaminen ei varmaankaan tähän ongelmaan tehoa, ellet onnistu todella selvittämään itsellesi mikä mättää, ja miksei pysyvää rakkautta koskaan synny.
Oletko elänyt ollenkaan sinkkuna suhteidesi välissä pidempää aikaa? Ehkä haluat parisuhteesta liikaa sisältöä elämääsi? Yksi viisas nainen kerran sanoi minulle: "Jos elämäsi tuntuu tylsältä, katso peiliin." Silloin tajusin että en voi odottaa että kukaan muu toisi onnea ja sisältöä elämääni, kyllä se pitää ihan itse löytää omasta sydämestä.
sanoi kerran mieleenpainuvasti:
"Siinä on tarpeeksi rakkautta kun sietää toista".
Muutama vuosi sitten se kuulosti minusta kyyniseltä ja oudolta, mutta nykyisin allekirjoitan sen täysin.
Kukaan ei voi aina, joka hetki ja kaikkialla rakastaa vain yhtä ihmistä. Yksi ihminen ei voi olla kenenkään elämänsisältö, tarvitaan muita ihmisiä ja muuta tekemistä.
"Kiinnostus lopahtaa" ei oikeastaan tarkoita sitä, että kiinnostus lopahtaa vaan sitä, ettei toinen voi jatkuvasti olla oman elämän keskipisteenä.
Rakastaminen ja rakastuminen ovat kaksi aivan eri asiaa.