lukekaa ja kertokaa

osaisikohan joku teistä avata tätä asiaa minun kanssa..

olen seurustellut miehen kanssa nyt kohta kolme vuotta. alussa meillä oli on/off suhde, koska mies ei ollut varma tunteistaan, ja olin hänen ensimmäinen rakkaus, vakava suhde. olimme silloin 25, nyt siis päälle 27. Alun vaikeudet kuitenkin voitettiin puolessatoista vuodessa, sen jälkeen alkoi seesteinen ja normaali elämä. mies on siitä lähtien ollut vakaasti yhdessä, puhunut tulevaisuudesta ja sanoo rakastavansa, näyttää sen suurilla tavoin, käytöksessään. Hän ei juo eikä polta, ei käy baareissa, hän hoitaa asiansa hyvin ja on rauhallinen ja kiltti.

mutta on se puoli, mitä minä välillä huolehdin. alku oli vaikeaa ja hän jätti minut muutaman kerran. hän on sosiaalisesti pimennossa, ei ystäviä enää yhtään kun me olemme asettuneet yhteen. hän ei pidä yhteyttä keneenkään, ja minua ennenkin suhteet olivat pintapuolisia chat tuttavuuksia. hän ei puhu paljoa mistään, saatikka tunteistaan. hän on hidas, tuskin saan häntä kosimaan itseäni ellen pakota, tässä neljän vuoden sisään vaikka. ja hän valmistuu koulusta vasta noin viiden vuoden päästä. hän on siis jäänyt elämässään paitsi hurjasta teini-iästä, eka nainen oli 22 vuotiaana, minä eka tyttöystävä. hän ehti asua yksin vain alle vuoden ennenkuin minä astuin kuvioon.

ongelma on nyt se, että me olemme olleet jonossa yhteiseen asuntoon, joka vapautui nyt. yhteen olisi muutto pian, mutta tuntuu että olen nyt hukassa ajatusteni kanssa. yhteen olisi kiva muuttaa, ja maksaa vähemmän asunnoista. tykkään ajatuksesta asua hänen kanssaan, hän on siisti ja tekee kotitöitä.

mutta minua pelottaa ihan kamalasti muuttaa yhteen. en haluaisi enää erota kenestäkään, olen sen jo pariin otteeseen kokenut, että yhteisestä asunnosta pois olen lähtenyt. jotenkin minä olen koko tämän ajan ajatellut, että kohtalo näyttää suunnan, miten meidän käy, ja se nyt näyttää olevan se asunto. itse epäilen sitä, enkä tiedä pahnan pohjimmaista syytä sille, miksi epäilen niin kovin. katselen myös itse muita miehiä ja mietin, olisiko joku muu parempi, jonka kanssa alku sujuisi hyvin ja olisi varmuus siitä, että tämän ihmisen kanssa haluan todellakin olla.

varmuus minulla oli edellisissä suhteissani, mutta silti niistä tuli ero. nyt sitten epäilen.. en tiedä.

jos kellään on ajatuksia tästä, haluaisin ne mielelläni kuulla. toivon, että saan ajatukseni selväksi ja pääätettyä mitä teen, sanonko miehelle etten halua muuttaa yhteen sittenkään vai muutanko kuitenkin.