Tapasin jokin aika sitten naisen johon olen kiintynyt. Hän on vannonut minulle rakastavansa minua ja haluaa viettää loppuelämäni kanssani, aivan kuten minäkin hänen kanssaan. Mutta minulla sama ongelma jatkuu mikä aikaisempienkin naisten kanssa oli: Minun tekee mieli juonitella. Saan riidan ja erimielisyyden aikaiseksi tilanteesta kuin tilanteesta, baarireissut ovat niitä pahimpia. Lista on aika lailla loputon. Aivan kuin tietoisesti pyrkisin siihen että saisin olla sinkku. En tiedä mihin pyrin. Kyllähän sinkkuelämässä on puolensa mutta yksinkään ei oo hääviä olla, varsinkaan kun seurustelee tuollaisen naisen kanssa joka mulle on annettu. Olen hänen kanssaan onnellinen, alusta lähtien ollaan tultu tosi hyvin juttuun mutta tämä mun käytös alkaa pistämään miettiin että oonkohan jotenki epänormaali? Vastatkaa mulle niin jutellaan lisää. Apua tarvis koska tämä mun käytös ärsyttää mua.
Epänormaalia
Joo Joo mies
5628
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sinä tarvitset nyt psykologin apua. Mene maanantaina paikkakuntasi terveyskeskukseen ja pyydä lähete.
...jokin ongelma jota et itse välttämättä tiedosta, liittyi se sitten lapsuuteesi tai edellisiin suhteisiisi, kyseessä voi olla niinkin arkinen asia kuin turhautuneisuus ja stressi, tai hylkäämisen pelko tai aivan mikä tahansa joka saa sinut toimimaan tavalla jota et haluaisi.
Edellinen enuvo oli hyvin kohdallaan, itse et välttämättä koskaan löydä tuota syytä käytökseesi, paras valttisi on ammattiapu. Ei tarvitse olla hullu tai sekopää tarvitakseen psykologia, juuri tuollaiset arkipäivän ongelmat ovat ne joita hedelmällisin tuloksin ne ammattilaiset hoitavat.
***
Minulla tosiaan on hylätyksi jättämisen ja petetyksi tulemisen pelko, olen petetty, monta kertaa, kai siitä on tullut jonkinlainen trauma. Nykyisestä en kylläkään voisi kuvitella sellaista mutta kyllähän se kyllästyy ja jättää/pettää jos mun käytös jatkuu samanlaisena. Olen ns.konfliktinhakuinen. Se häiritsee.
...pääset jo siinä että tunnistat ongelman. Leikihän ajatusleikki; tuon hylätyksi ja petetyksi tulemisen pelon kanssa. Ajattele; elät pelossa, jatkuvassa pelossa ja pahimman odotuksessa. Yritätkö täniä kumppaniasi toteuttamaan tuon pahimman jotta voisit lakata pelkäämästä? Tuleeko kumppanin pettämistä ajatellessa (siis miettiessä josko hän jotain sellaista tekisi) jonkinlainen helpotuksen tai ratkaisun tunne? Tilanne ohi?
Hyvä asia on se että ymmärrät ja tunnustat ongelman olemassaolon, se on jo puoli voittoa. Ammattilainen osaa sinua auttaa ratkomaan nuo ongelmat tavalla jolla nettikeittiöpsykologi ei osaa :D Ajatus vain, oletko keskustellut tyttöystäväsi kanssa avoimesti tuosta pelostasi ja siitä miksi käyttäydyt niinkuin käyttäydyt? Hänkin voi olla avuksi, pyydä häntä kertomaan sinulle kun alkaa tunnistaa samaa käytösmallia, kun alat toistaa sitä riitaan johtavaa kierrettä. Olkaa silloin hetki hiljaa ja irrottakaa itsenne tunteistanne tarkoituksella, tehkää jotain outoa yhdessä ihokontakti mukana, vaikkapa... istukaa keittiön lattialle jalkapohjat vastakkain. Olkaa hiljaa kolme minuuttia. Sitten alkakaa keskustelu uudestaan ilman kiihkoa ja artikuloiden sanottavanne, vuorotellen.
Hyvä tapa ratkaista riita kuin riita... mutta avaimena kai olisi sen saman kierteen katkaisu, totutun käytösmallin (sinun tai yhteiset) särkeminen keinolla millä hyvänsä.
***
siis tarkoitus oli kehoittaa istumaan lattialle jalkapohjat kumppanisi jalkapohjia vasten, mikä tahansa epäsovinnainen, outo, lapsellinenkin asento käy kun se poikkeaa normaalista ja siihen liittyy ihokontakti.
***