K. Mikkosen ”Vaikeat ajat Raamatun valossa".

Siitä vaan suunantoon.
=====

Tämä kirjoitus rönsyilee, hakee uomaa, mutta ei tehdä ongelmaa siitä.

Tuon on lainaamani oli kirjoittanut uskossa K.Mikkonen. Hänen monisteensa on täynnä hyvin puhuttelevaa tekstiä, vaikkakin niin oman seurakunnan katsantokannan ja aikansa takaa esitettynä, saviastian näköinen ja makuinenkin. Ehkä kuitenkin henkeä mukana.

Huomaa sitten, kuinka jokainen kantaa uskontokuntansa näköalaa, mutta kuitenkin ovat pelastettuja. Aika on muuttanut sitten tämän henkilön seurakuntansa näköalaa uusille uomille ja nyt sinä pilkkaat hänen aikansa uskonkatsantoa tämän ajan hengestä katsottuna.

Kuuntelin erään Vapaakirkon evp.pastorin puhetta ei vaparinuorten leirillä, kuinka hän nostatti henkeä kaikkia vanhaa seurakunta ja kirkollista näkemystä vastaan – ne nuoret.
Past. sanojen mukaan oli väärää ja tuomittavaa se vanhausko, urautunutta, mukamas. No nousi heti kysymys, "eikö jokainen tee kohdallaan totta, sitä se usko on, pitäisi olla?". (älkää tuomitko Vapaakirkkolaisia, tämä henkilö ei enää ollut heidän palveluksessa).
Mutta ajatukseen.
Sitten nyt tuomitaan sanoisinko ”vanhakristillisyys”. Teki mieli heittää ajatus nuorille:, ”te nyt teette mielestänne totta ja tämän opetuksen hengennäkemyksen mukaan tuleva sukupolvi tuomitsee sitten teidän uskonne teot, polkevat sen lokaan, näettekö nyt kylvetyn siemenen sisällön?”.
Tätäkö me haemme tuomitessamme näin menneitten polvien pyrkimykset sen hetkisten näkemysten mukaan oikeaan ja kohti todellisuutta?
Herätys alkaa rakkaudesta toinen toista kohtaan, myös menneitä sukupolvia kohtaan. Otetaan hyvä ja huono sitten pannaan pois.
Missä olisi kristillisyytemme, ilman heitä? Tavallaan luterilaisenkirkon alttarin puoliympyrä puhuu syvää ajatusta, menneestä ja tulevasta. Me olemme nyt siinä alttarilla, ”tekemässä totta”, ja väistymässä uuden polven tieltä!
Pohjanmaan suunnalla herätyksen salaisuus yhdessä tekemiseen on se, että on sovittu, ettei oppinäkemysten viidakkoa tuoda tuomitsemisen ja saivartelujen kohteeksi, näin vapaasti suomennettuna.
Jokainen pyrkii jokaisena aikakautena Hengen johtoon, ei ihminen tahallaan pyri väärään, vai uskotko sen? Pyritkö sinä tarkoitushakuisesti valitsemaan väärän? Tämä pitää muistaa ja julistaa evankeliumia.
Tämä kirjoitus oli esimerkkinä ja sitä pitää katsoa sen hetkisen näkemyksen ja pyrkimyksen mukaan, jossa kuitenkin on totuudenkin siemen, joka tässä pyrki sanan kuuliaisuuden ”puolestapuhumiseen”.

Tämä aika rakastaa hengellisyyden viihteellisyyttä, ehkä tulevaisuus voi tuomita sen, vaikka sitä ei nyt katsota ongelmaksi, meidän aika on vain tällainen, pintaliitoa, rakastetaan kiiltävää..

Kiiltomme ongelmaa se vain tuo niille, jotka ovat maailmasta pelastuneet, he eivät halua tanssien jatkuvan kirkossa, mutta tämänajan monet kristityt haluavat vetää hengellistä tangomusiikkia niin lauluissa kuin kirkoissakin.
Vai mitä mieltä olet, kun hengellinen musiikki toritapahtumassa saa säveliltä herättää maalliset kuulijat paritansseihin?! Tämänkin olen nähnyt.
Sävel on sama kuin tanssisaleissa, sanat vaan on muutettu hengelliseen suuntaan, mutta se ei enää pysähdytä, se on viihdettä, hengellistä viihdettä.
Ehkä ne asiat, jotka koskettelevat taivasta voidaan kokea lakihenkiseksi, mene ja tiedä, voihan se uskovallekin olla kova paikka löytää synnille nimi, jonka Jumala on nimennyt.
Ehkä sitä tänä aikana pitää olla hiljaa, ei rauha häiriinny.


K.Makkosen Raamatunviitteet jonka hän oli kirjoittanut tuossa alussa. hieman laajennettuna.

5 Moos 22: 5. Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi.

1 Kor 11:14.15
14. Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi 15. mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi. 16. Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla.

1 Tim 2:9
9. niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,
10. vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

(tietysti tähän on hyvä jatkaa muutama jae, kun tämä naisten opetuskielteisyys on esillä).
11. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.

Room 12: 2. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

helluntalainenko, kuka tietää? kirjoitti:

Siitä vaan suunantoon.
=====

Tämä kirjoitus rönsyilee, hakee uomaa, mutta ei tehdä ongelmaa siitä.

Tuon on lainaamani oli kirjoittanut uskossa K.Mikkonen. Hänen monisteensa on täynnä hyvin puhuttelevaa tekstiä, vaikkakin niin oman seurakunnan katsantokannan ja aikansa takaa esitettynä, saviastian näköinen ja makuinenkin. Ehkä kuitenkin henkeä mukana.

Huomaa sitten, kuinka jokainen kantaa uskontokuntansa näköalaa, mutta kuitenkin ovat pelastettuja. Aika on muuttanut sitten tämän henkilön seurakuntansa näköalaa uusille uomille ja nyt sinä pilkkaat hänen aikansa uskonkatsantoa tämän ajan hengestä katsottuna.

Kuuntelin erään Vapaakirkon evp.pastorin puhetta ei vaparinuorten leirillä, kuinka hän nostatti henkeä kaikkia vanhaa seurakunta ja kirkollista näkemystä vastaan – ne nuoret.
Past. sanojen mukaan oli väärää ja tuomittavaa se vanhausko, urautunutta, mukamas. No nousi heti kysymys, "eikö jokainen tee kohdallaan totta, sitä se usko on, pitäisi olla?". (älkää tuomitko Vapaakirkkolaisia, tämä henkilö ei enää ollut heidän palveluksessa).
Mutta ajatukseen.
Sitten nyt tuomitaan sanoisinko ”vanhakristillisyys”. Teki mieli heittää ajatus nuorille:, ”te nyt teette mielestänne totta ja tämän opetuksen hengennäkemyksen mukaan tuleva sukupolvi tuomitsee sitten teidän uskonne teot, polkevat sen lokaan, näettekö nyt kylvetyn siemenen sisällön?”.
Tätäkö me haemme tuomitessamme näin menneitten polvien pyrkimykset sen hetkisten näkemysten mukaan oikeaan ja kohti todellisuutta?
Herätys alkaa rakkaudesta toinen toista kohtaan, myös menneitä sukupolvia kohtaan. Otetaan hyvä ja huono sitten pannaan pois.
Missä olisi kristillisyytemme, ilman heitä? Tavallaan luterilaisenkirkon alttarin puoliympyrä puhuu syvää ajatusta, menneestä ja tulevasta. Me olemme nyt siinä alttarilla, ”tekemässä totta”, ja väistymässä uuden polven tieltä!
Pohjanmaan suunnalla herätyksen salaisuus yhdessä tekemiseen on se, että on sovittu, ettei oppinäkemysten viidakkoa tuoda tuomitsemisen ja saivartelujen kohteeksi, näin vapaasti suomennettuna.
Jokainen pyrkii jokaisena aikakautena Hengen johtoon, ei ihminen tahallaan pyri väärään, vai uskotko sen? Pyritkö sinä tarkoitushakuisesti valitsemaan väärän? Tämä pitää muistaa ja julistaa evankeliumia.
Tämä kirjoitus oli esimerkkinä ja sitä pitää katsoa sen hetkisen näkemyksen ja pyrkimyksen mukaan, jossa kuitenkin on totuudenkin siemen, joka tässä pyrki sanan kuuliaisuuden ”puolestapuhumiseen”.

Tämä aika rakastaa hengellisyyden viihteellisyyttä, ehkä tulevaisuus voi tuomita sen, vaikka sitä ei nyt katsota ongelmaksi, meidän aika on vain tällainen, pintaliitoa, rakastetaan kiiltävää..

Kiiltomme ongelmaa se vain tuo niille, jotka ovat maailmasta pelastuneet, he eivät halua tanssien jatkuvan kirkossa, mutta tämänajan monet kristityt haluavat vetää hengellistä tangomusiikkia niin lauluissa kuin kirkoissakin.
Vai mitä mieltä olet, kun hengellinen musiikki toritapahtumassa saa säveliltä herättää maalliset kuulijat paritansseihin?! Tämänkin olen nähnyt.
Sävel on sama kuin tanssisaleissa, sanat vaan on muutettu hengelliseen suuntaan, mutta se ei enää pysähdytä, se on viihdettä, hengellistä viihdettä.
Ehkä ne asiat, jotka koskettelevat taivasta voidaan kokea lakihenkiseksi, mene ja tiedä, voihan se uskovallekin olla kova paikka löytää synnille nimi, jonka Jumala on nimennyt.
Ehkä sitä tänä aikana pitää olla hiljaa, ei rauha häiriinny.


K.Makkosen Raamatunviitteet jonka hän oli kirjoittanut tuossa alussa. hieman laajennettuna.

5 Moos 22: 5. Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi.

1 Kor 11:14.15
14. Opettaahan jo luontokin teille, että pitkä tukka on miehelle häpeäksi 15. mutta naiselle kunniaksi. Pitkät hiukset on annettu naiselle hunnuksi. 16. Jos joku kuitenkin väittää vastaan, niin sanon hänelle, ettei meillä ole sellaista tapaa eikä yleensäkään Jumalan seurakunnilla.

1 Tim 2:9
9. niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla,
10. vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi.

(tietysti tähän on hyvä jatkaa muutama jae, kun tämä naisten opetuskielteisyys on esillä).
11. Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena;
12. mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa.

Room 12: 2. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.

Lue lisää

".. oli kirjoittanut uskossa K.Mikkonen..."

"Uskossa" tarkoittanee sinun kielenkäytössäsi sitä, että ksoka tämä on uskossa ja koska MINÄ olen mielistynyt hänen opetukseensa - niin tämä täytyy mieltää ainoana oikeana käsityksenä tästä asiasta.

Paatoksellisuus ei tehoa tosi elämässä.
Sillä se paljastaa ulkokultaisuuden.
Niinkuin uskovaisuus muka olisi jotain siistiytymistä.

Mutta usko ymmärtää panan kaiken toivon Kristukseen. Usko ei edes kuvittele, että tästä paremmiksi muututaan. Kuitenkin rohjetaan Herralle antautua.

Room. 7:25
   
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.



1. Moos. 32:28
   
Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut".

Isään kirjoitti:

".. oli kirjoittanut uskossa K.Mikkonen..."

"Uskossa" tarkoittanee sinun kielenkäytössäsi sitä, että ksoka tämä on uskossa ja koska MINÄ olen mielistynyt hänen opetukseensa - niin tämä täytyy mieltää ainoana oikeana käsityksenä tästä asiasta.

Paatoksellisuus ei tehoa tosi elämässä.
Sillä se paljastaa ulkokultaisuuden.
Niinkuin uskovaisuus muka olisi jotain siistiytymistä.

Mutta usko ymmärtää panan kaiken toivon Kristukseen. Usko ei edes kuvittele, että tästä paremmiksi muututaan. Kuitenkin rohjetaan Herralle antautua.

Room. 7:25
   
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.



1. Moos. 32:28
   
Silloin hän sanoi: "Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut".

Lue lisää

Varmaankin jokainen sanoo jonkun todistukseen aamenen, ja toiseen ei.
Mihin pitää olla mielistynyt, on vaillinaisestakin sanomasta löytyvään pyrkimykseen löytää totuutta Kristuksessa, enkä sitä esitä "ainoana" vaan osaa siitä ainoasta, joka kurottaa oikean puoleen.

Paatos, jos sitä tarkastellaan niin ei välttämättä tarkoita ulkokultaisuutta, koska jokaisen elämä on silloin tätä ulkokultaisuutta ja tuppisuut niitä oikeita uskovaisia.
Uskon käsite joka verhoutuu [sisäisen / ulkoisen] muuttumattomuuden käsitteen taakse kelvottomuuden tähden, täytyy tarkastella asiaa uudelleen.
Tietysti itsessä ihminen on aina liha, mutta liha joka alistuu Kristuksen käyttöön siistiytyy sen kuvan kaltaiseksi, että heijastaa Isänsä "lapsen" kaltaisuutta. Silloin tämä Mikkosen ajatus tarttuu, olenko kristittynä maailmallisen näköinen [lihani tähden], vai pukeudunko "ulkoisestikin" pyhitykseen, jonka sisäinen ihmisen muutos pitäisi saada aikaiseksi, silloin se hedelmänä ei ole ulkokultaisuutta, vaan sitä heijastusta minkä Kristus saa aikaiseksi.

Tämä henki voi saada VOI huudon sisältä maailmallista tahi maailmaan mielistynyttä kristillisyyttä kohti.
Tuliko nyt asia asiana sanotuksi?