Nyt minä kyllä itken...

Whitsi, mitkä huolenaiheet sulla...ehkä sun pitäis harkita itsemurhaa ton takia..?

Mitä ihmettä anoppi sinun huushollissasi häärää? Eihän sellainen nyt vetele, laitahan nyt peli kerrasta poikki ja puhu asiat selviksi. Maailmassa on varsin vähän asioita, joita ei puhumalla saa selvitettyä (ei koske verovirastoa).
Kuppi kahvia ja ystävällinen puhuttelu, niin eiköhän se siitä lähde. Samalla tavalla tein oman anoppini kohdalla, vähän aikaa mamma nyrpisteli nenäänsä, kunnes tajusi, että olen tosissani. Ja jos ei tajua, niin mitäs sinä muka siinä sitten menetät? Vuosikausia jatkuvan raastavan anoppisuhteen, vai?

Älä itke, mutta puolusta itseäsi, koska kukaan muu ei sitä sinun puolestasi tee.

Niin että kenen ikkunoihin anoppi verhoja ripustaa?
Jos omiinsa, niin sinullahan ei ole nokan koputtamista.
Jos sinun ikkunoihisi, niin ota hyvä ihminen ne rätit sieltä pois!

Muuta tässä ei voi neuvoa.

Varmaan on tosi vaikeaa mennä sanomaan anopille verhoista, ymmärrän sinua. Kuitenkin näkisin, että sinun on pakko, jos haluat, että teidän välillä on koskaan tasa-arvoinen kahden naisen välinen suhde. Jos anoppi siitä sinulle hermostuu, se on kyllä sitten hänen heikkouttaan ja voit mielestäni mennä ja ottaa verhot pois.
Sinulla on varmaan tunteet pinnassa jo senkin vuoksi, että olet juuri synnyttänyt, mutta eipä tässä tilanteessa taida itkuskelut auttaa.
Jos sinun miehelläsi on selkäranka, hän kyllä sanoisi asiasta äidilleen, mutta aika harvoilta miehiltä se tuntuu nykyään löytyvän... Tsemppiä! Toivottavasti saitte lapsen nimen päättää itse...

Anoppisi on harvinaisen tyhmä jos ei tajua ettei miniän kotiin mennä rpiustelemaan verhoja tai YLEENSÄ tekemään yhtään mitään. Kaksi urosta saattaa tulla toimeen, mutta vain YKSI naaras määrää reviiriä eli kotia. Ja se on aina vaimo, ei anoppi!!
Jos miehesi ei pysty sanomaan äidilleen (pyynnöstäsi) että tämä talo on sinun koti ja sinä määräät siellä niin sinun on pakko tehdä se. Muuten saat ikuisesti kestää sen milloin mitäkin sotkemisia ja kokkaamisia puhumattakaan siitä että hän katsoo sen oikeudekseen määräillä tulevia lapsiasi SINUN kodissa kuinka huvittaa puhumatta sinulle tai pojalleen siitä ennalta.

Ota nyt nenäliina, niistät nenän ja sen jälkeen tuhdin viinaryypyn ja rohkeasti pamautat sen ulos mitä haluat. Katsot verhoja ja sanot, että sovitaanko niin että minä määrään tässä talossa tästä lähtien.
Sit revit ne verhot alas ja ripustat omat tilalle. Ajattele tulevia lapsiasi !! Sinun on pakko tehdä se heille. Onhan ne raukat sekasi kumpaa totella, mummoa vai äitiä.....

M-40

ymmärrä eikö anoppi etukäteen kertonut ostavansa teille uusia verhokankaita?
Harva anoppi sentään kalliita verhoja menee noin vaan itsekseen ostelemaan.
En millään jaksa uskoa, etteikö asiasta olisi ollut puhetta etukäteen, jolloin olisit voinut mennä mukaan niitä ostamaan. Vai onko se ollut anopille heräteostos alennusmyynnistä?

Itselleni ei tulisi mieleenikään mennä ripustelemaan verhoja miniän ikkunoihin. Omista ikkunoistani on ihan tarpeeksi ja vähän liikaakin.

Harva ihminen kiinnittää huomiota toisten ikkunanverhoihin. Olen ihan varma, että ristiäisvieraat eivät huomaa verhoja, jollei anoppisi niitä mainosta.
Mietipä itse, muistatko naapureiden ikkunaverhot vierailusi jälkeen? Harvoin niitä katsoo. Toinen asia on lamput. Ei niitäkään muista toisten kodeista. Ne vain ovat sellaiset taustalla pysyvät asiat, joihin ei huomiota kiinnitetä.

Jos anoppisi uusia verhoja mainostaa, niin voit sanoa, että ne on anopin maulla valittu.
Koska et niistä itse pidä, voit sen sanoa, jos anoppi alkaa puhua niistä. Voit huomauttaa, että itse pidät yksivärisitä, tai vaaleammista tai vanhoistasi, mutta anoppi ihan hyvänhyvyyttään nyt halusi vaihtaa nämä kaikki verhot oman makunsa mukaisiksi.

Ehkä asiasta syntyisi keskustelu, jonka aikana anoppisikin havaitsisi erehtyneensä pahoin, kun tuli mestaroimaan teidän perheenne sisustusta.

ja laita sitten takaisin omat verhot. Sano, että ei niin hienoja verhoja pidetä kuin ristiäisten kunniaksi vaan. =)

Miksi et voi sanoa anopille, ettet halua sellaisia verhoja ikkunaasi. Kerrot mitä olit jo asian suhteen suunnitellut, pitäväsi vanhat verhot tai minkälaisia uusia olit suunnitellut.

Oma anoppini poikkesi kerran ohimennessään ruokatunnillaan oikaisemassa keittiöni verhon, kun oli jäänyt rumasti ikkunaa sulkiessani.

En kyllä totisesti eleestä tykännyt, mutta en kyllä silloin vielä mitään sanonutkaan. Olin aika äimistynyt, että selaista joku pystyy tekemään.

Myöhemmin kyllä toisen asian yhteydessä tein selväksi kenen koti oli missäkin ja mikä huusholli on kenenkin hallinassa.