ihmisiä vain

Tämä palsta saa kyllä mietityttämään, ja osien kohdalta hyvin myötätuntoisia ajatuksia. Siis miksi on olemassa tämä ainainen anoppi riita. Onko se siitä että hänen pieni poika ja hirveä pojan avoke tai vaimo joka ei kuitenkaan voi kohdella hänen poikaansa hyvin, Sillä kyllähän pojalle täytyy laittaa ruokaa, siivota jaljet, vaihtaa vaipat ja tietenkin arvostella hänen pukeutumistaan, ostaa kammottavia neuleita jne.

Tarkoitan nyt sitä että on olemassa niitä anoppeja keille ei käy mikään(oletteko katsoneet tahdon asia tv draamaa?) ja sitten niitä ketkä pääsevät irti pojastaan, ja antavat pojan sekä hänen puolison elää omaa elämää ja on vain tukena jos tarvitsee,( esim lasten lasten kanssa)

Minun ,olisi ollut tuleva, anoppini kun on sellainen joka ei hyväksy muiden mielepiteitä vaan sanoo miten asiat on ja siitä ei ole olemassa muun laisia mielipiteitä. Harmittaa kovin että minun lapseni on hänen lapsen lapsi, sillä kyllä niin pirun voimakas ihminen hän on, ja vaikka sitten kun veisin lastani heille hoitoon kun on isompi, ja pyytäisin minun tavallani toimimaan, eipä siitä mitään tulisi koska hänen mielestä voi antaa kahvia pienelle lapselle iltapalaksi, ei niitä päikkäreitä tarvitse nukkua, aikuiset voivat juoda alkoholia runsaastikin lapsen läsnäollessa ja tietenkin päivittäin saa syödä karkkia.
Mutta onkohan se niin että nämä anopit ovat elämän kouluja meille? Tai että tuleekohan meistä samanlaisia?