mistään tuu mitään, jumitan vaan koneella ja kuuntelen surullista musiikkia. koska tää loppuu, koska?
Täälläkin yksi
traaginen rakkaus
71189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Päivät kuluu, miettii samoja asioita vaikka ne tekee kipeää. Ei ole muuta kun muistot jotka nekin tekee olon vain pahemmaksi. Odottaa soittoa, viestiä. Mitään ei kuulu, turhaa kaikki.. Päivät toistaa toisiaan taukoamatta, koska pääsee eteenpäin. Haluasi uskoa vielä huomiseen, josko sitte? Huomenna ei kuitenkaan tapahtu mitään, miksei siis mentäisi eteenpäin.. mutta se on niin kovin vaikeaa.. Miksi pitää satuttaa itseään, eikä vain antaa olla..
samanlaisia ajatuksia mullakin, ei taida mitään pikaselviytymiskeinoa olla. Sen tiedän kokemuksesta, ettei ainakaan kannata mihinkään laastarisuhteeseen alkaa. Se on tosi väärin sitä toista osapuolta kohtaan.
Ihmisuhteet on toisinaan syvältä. Ei kannata ihastua/rakastua jos varattuna on.
niitä tunteitaan kai kovinkaan paljoa voi säädellä, vai mitä mieltä olet?
Kuulostaa kovin tutulta. Sitä odottaa ja odottaa toisen yhteydenottoa, turhaan, mitään ei kuulu. Tuntuu että siitä toisesta oli niin helppo erota, häneen ei satu niin kuin minuun.
En uskalla lukea vanhoja viestejä, en kattoa valokuvia, enkä haluaisi edes muistella. Mutta aina ne ajatukset eksyy tähän samaan polkuun, ikävä on eikä se katoa mihinkään.
Joka päivä on samanlainen, ainakin se nyt tuntuu siltä, mutta oikeasti joka päivä helpottaa vähän, kun päiviä on kulunut tarpeeksi, ei satukaan niin paljon. Tähän minä luotan, annan vaan ajan kulua, vaikka se niin vaikeeta onkin ja se aika tuntuu ikuisuudelta.
Tekisi mieli sanoa itselle, että anna olla, älä mieti enää, vaan jatka elämää!
minulla aivan samanlainen tilanne, odotan vain kuumeisesti hänen yhteydenottoaan..uskon sen vielä tulevan..erosimme poikaystävän kanssa hänen tahdostaan tällä viikolla liiallisen riitelyn takia..hän sanoo rakastavansa minua yhä mutta haluaa kuulemma antaa tilanteen rauhoittua ja katsoa sitten ..tuntuu niin vaikealta kun itse haluaisin ja olisin valmis palaamaan yhteen..uskon että kyllä se toinenki osapuoli miettii ja ikävöi kaikki eivät ehkä vain sitten halua näyttää niitä tunteita..on tämä vaikeaa kun vain keksisi jtn mitä tehdä kun tuntuu että jokainen asia muistuttaa hänestä..en kuitenkaa luovuta luotan siihen että rakkaus voittaa ja palaamme yhteen..voimia teille kaikille!!koittakaa kestää,paras on vain välttää hetkiä jolloin saattaisi alkaa suremaan..tiedättä varmaan tunteen kun ei yöllä saa unta kun oma rakas ei ole vieressä..perseestä isolla p:llä!
meillä ei ole ollut koskaan mitään muuta kuin viatonta flirttiä, olemme molemmat varatut. Vuosikaudet on jatkunut tämä sama tilanne, koskaan ei ole ollut sellaista hetkeä eikä tilaisuutta olla kokonaan kahdestaan.... mielessä on kyllä pyörinyt se ajatus satoja kertoja.... elämä lipuu eteenpäin.... täytynee tyytyä haavemaailmaan.....=( jotenkin tuntuu että on vain yksi elämä ja nämä villit tunteet.... kaipa se on järkevintä vaan hillitä itsensä ja jatkaa tätä ns konservatiivista elämää... =)