miksi et voinut puhua?

Itse käyttäydyin samalla tavalla erästä työpaikan naista kohtaan, mikä hävettää nyt jälkeenpäin suuresti kun olen kuorestani päässyt ja tutustunut häneet vähän paremmin. Enää ei ole puhuminen vaikeaa. Vaati tosin alkoholin avustusta firman kemuissa ja armotonta mäkätystä aiheesta "miksi sä et puhu mitään?".

Mutta se syy, miksi se oli vaikeaa. Olen aikaisemmin sairastanut suht vakavan masennuksen, jonka laukaisi nämä ns. "naissekoilut". Kun huomasin olevani ihastumassa tähän naiseen, samalla mieleen tuli kaikki se masennuspaska ja menin ihan tönköksi. En pystynyt enää puhumaan sitä vähääkään tai edes katsomaan sitä naista.

No, nyt juttu luistaa jotenkuten, ei enää arkailla toisiamme niin paljoa. Ja edelleen olen ihastunut, tosin tunne voi olla taas enimmäkseen yksipuolista kuten yleensä kohdallani.

Tiedän ett on vaikeeta sillä mulla oli sama homma tossa pari vuotta sitten että kaveri puhui kyllä muille ihan mukavasti ja flirttailikin niitten kans, mutta mua ei ollu olemassakaan! mä olin varmaan ainut nainen joka todella rakasti sitä.
Opin että se on kohtalon sanoma minulle että huomaisin muut kaverit jotka käyttäytyivät inhimillisesti mua kohtaan ja jotka jo kenties olisivat kiinnostuneita minusta. Huomasin että pystyin jopa rakastumaan sellaiseen ihmiseen joka oli aivan erilainen kun tämä silloinen ihastukseni. Pyri hissukseen ajattelemaan muita asioita ja unohtamaan koko lurjus. Jos rontti rupeaa ottamaan sinuun kontaktia niin oo niinkuin sitä ei olis olemassakaan ja päätä lujasti etsiä toisia kontakteja ja harrastuksia.