Mua mietityttää naispuolisen ystäväni käytös. Itse olen mies. Miksi hän käyttäytyy minua kohtaan aivan eritavalla, kun olemme kaveriporukassa, kuin jos olemme kaksin? Kun olemme kaksin niin hän puhuu lähes taukoamatta ja on muutenkin todella välitön. Katsoo silmiin ym. Mutta kun mukana on muita kavereita, niin hän ei huomioi minua juuri lainkaan eikä vahingossakaan katso silmiin.
Mun mielestä me sovittais ystäviksi hemmetin hyvin, mutta tuo on mulle vähän ikävä asia, kun en oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Hän on varattu eikä minulla ole mitään aikeita mennä heidän väliinsä.
Mun mielestä me sovittais ystäviksi hemmetin hyvin, mutta tuo on mulle vähän ikävä asia, kun en oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Hän on varattu eikä minulla ole mitään aikeita mennä heidän väliinsä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sen kun tietäisi. Itselläni on hieman samanlainen tilanne. Tosin kyllä me puhummekin porukassa ollessamme koulussa, mutta varsinkin silloin kun olemme juhlimassa hän ei tunnu edes huomaavan minua. Ainoastaan kerran juhlimassa ollessamme olemme keskustelleet enemmän kuin normaalit hyvän päivän tutut.
Luulen, että hän pelkää antavansa porukassa viestin, että seurustelette. Onko hänen poikaystävänsä kenties mustasukkainen ystävyydestänne, tai siis ei oikein ymmärrä sitä? Luulee, että se on enemmän kuin ystävyyttä?
Ympäristö niin herkästi ajattelee, että naisen ja miehen välillä ei voi olla ystävyyttä. Eli ajattelee, että se kuitenkin on enemmän, tai että jompi kumpi teistä kuitenkin yrittää iskeä toista. Siksi hän, ehkä alitajuisesti, ottaa etäisyyttä sinuun julkisesti - käyttäytyy viileämmmin.
Puhukaa asiasta!
Tuo muuten voi hyvinnii pitää paikkaansa. Minultakin on kysytty monesti että seurustellaanko me. Sitä minä en tiedä että onko sitä tentattu tältä ystävältäni.
Voisin kuvitella että hänen miehellensä meidän ystävyytemme saattaisi olla jonkinasteinen ongelma. Tuota puoltaisi esim. se, että kun olemme tavanneet siten, että hänen miehensä on myös mukana, niin hän pitää vielä enemmän etäisyyttä, kuin kaveriporukassa. Senpä takia olen yrittänyt ehdottaa hänelle, että haluaisin tavata hänen miehensä vaikkapa tuopposen ääressä, jotta voisin osoittaa ettei minusta ole vaaraa. En kyllä usko että meistä (siis minusta ja siitä miehestä) voisi tulla kovin hyviä ystävyksiä, sillä hän on täysin erilainen kuin ne joiden kanssa olen ystävystynyt, mutta tietynasteinen molemminpuolinen luottamus on ilmeisesti välttämätöntä.
Voihan tietenkin olla, että hän pelkää muiden mielipiteitä. Vaikea kuitenkaan uskoa että asia olisi noin. Hän on seurassani välitön, vaikka ympärillä olisi runsaasti puolituttuja, jotka nyt ensimmäisenä kuvittelisivat, että meidän välillämme olisi jotain. Siitä hän ei kuitenkaan välitä. Ainoastaan näiden hyvien kavereiden seurassa hän pitää etäisyyttä, jotka nyt varmasti tietävät, että me olemme vain ystäviä.
Ois kyllä varmaan helpointa ihan vaan jutella asiasta.
Minäkin käyttäydyn noin. Minulla on kolme tosi hyvää miespuolista ystävää. Usein kutsun heitä veljiksi. Puhumme kaikesta, kuljemme käsi kädessä ja halaammekin, eikä siinä ole mielestämme mitään sopimatonta. Olenhan minä halaillut biologisiakin veljiäni. Suhteeni näihin ystäviin on sisarellisen epäseksuaalinen.
Pelkään kuitenkin, että muut saavat herkästi aivan toisenlaisen kuvan läheisyydestämme. Siksi kaihdamme tuollaista läheisyyttä, kun läsnä on muita. Miehelläni ei ole mitään syytä olla mustasukkainen, mutta hän saattaisi kuitenkin mustasukkaiseksi tulla, jos tajuaisi, miten läheiset me oikeastaan olemmekaan. Tuntea itsensä riittämättömäksi tai jopa alkaa inhota heitä. Vältän käytökselläni tarpeetonta konfliktia.
Totta kai oma mies on minulle kaikista tärkein, mutta minulla on harrastuksia ja kiinnostuksen kohteita, joista hän ei ole ollenkaan kiinnostunut (kuten uskonto). Siksi olen todella kiitollinen, että minulla nämä veljet on.