Todella ihanaa kun on löytynyt kumppani joka tuntuu oikeasti siltä OIKEALTA! Ollaan seurusteltu nyt 5 kk ja mennään kihloihin kunnes löydämme oman yhteisen asunnon. Naiseni on maailman ihanin ja kaunein! Rakastan Sua!
Ihanaa olla rakastunut!
Teutonix
10518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
etenettekö te hieman liian nopeasti nyt? en tahtoisi sanoa tätä,mutta 5kk seurustelun jälkeen jo kihloihin meneminen on liian aikaista, kannattaa asua saman katon alla vuosi ja katsoa tuleeko siitä mitään?
tiedän että vuosi on pitkä aika mutta kun olet rakkaasi kanssa, et huomaa ajankulua yhtään ^__^
Eiköhän se oo jokaisen oma asia milloin menee kihloihin ym.ym. Voihan ne liitot hajota vaikka ois ollu parikymmentä vuotta toisen kans.
niihän se on :), mutta 20 vuoden jälkeen se on aika ymmärrettävää että erotaan, siinä ajassa voi toiseen kyllästyä ja haluaa olla hetken yksin, mutta kyllä siinä kaipuu toista kohtaan voi herätä vähän ajan päästä tai sitten ei =P
en väittänytkään että olisin mikään loistava parisuhdeneuvoja...mutta tuo on vain minun mielipiteeni...sillä ei ehkä ole mitään merkitystä sinulle..
Ja ihan rohkaisuna, jos tiedät oikean löytäneesi, miksi jäädäkään kupeksimaan :D onnea!
***
Kiva saada myönteistäkin kommenttia. Kiitos sulle sanoistasi ja hyvää jatkoa sullekin! Ja onnea jos itsekin olet löytänyt sen Oikean...!
kokemus on rakkaudesta ensi silmäyksellä, yhteen viikko tapaamisesta, sormukset kuukaudessa ja naimisiin seuraavana kesänä, viisivuotishääpäivä meni jo.
Että on se mahdollista :D ymmärrän sen tunteen kun "se on nyt siinä", eikä epäilystäkään enää ole. Ei sitä ulkopuolinen usko miltei koskaan.
***
Muutama sananen suhteestamme. Tapasimme maaliskuun puolivälissä paikallisessa ravintolassa (olemme Pohjois-Suomesta), hän istahti paljon nuoremman siskonsa kanssa samaan pöytään. Huomasin että rakkaani oli hieman vanhempi (olemme 30 ) joten aloin juttelemaan hänen kanssaan koska sisko on vielä alle kakskymmentä...mukava likka hänkin. Meillä oli samoja haaveita tulevaisuutta ajatellen, pidimme samanlaisista asioista, joille nauramme vieläkin että miten on mahdollista että sinäkin tykkäät siitä asiasta-tyyliin :)
Alettiin sitten vaihteleen puh.nroita, seuraavana pv:nä hän soitti ja tapasimme toisen kerran. Siitä se ajatus niinku lähti. Nyt haemme yhteistä asuntoa, käytännössä olemme asuneet jo yhdessä koko ajan koska näemme joka päivä, kahtena pv:nä yhdessäolomme aikana emme ole tavanneet työkiireiden takia. Kihloja ollaan jo suunniteltu, ajateltiin että sitten kun asunnon saamme. Ensi perjantaina käymme katsomassa yhtä kämppää. Jos se meille kelpaa, siitä se yhteiselämä sitten alkaa...Hän tuntui jo eka iltana tavatessamme erilaiselta kuin muut, ajattelin että jos tuota naista en saa niin kyllä v......aa :)
Niin minä hänet sain ja ilmassa oli jotenkin outoa sähköä, aivan kuin olisin aavistanut että tänään tapaan Hänet kun astuin ravintolan ovesta sisään! Aina olen sanonut ettei baarista ketään löydä mutta muruni löysin sieltä! Toivottavasti jaksoit lukea...:)
Hyvät jatkot!
oletteko suunnitelleet kihloja vai naimisiin menemistä? Kihlaushan on lupaus avioliitosta, ei sillä mitään muuta merkitystä ole.
Jos olette jo puhuneet avioliitosta eli tiedät, että kumppanisi haluaa jakaa loppuelämänsä kanssasi ja virallistaa suhteenne, niin suosittelen että kosit häntä oikein romanttisesti, onhan se ikimuistoinen ja käänteentekevä hetki elämässä!
Kyllä, juuri näin se on, kihlaus on lupaus avioliitosta ja onhan sekin ollut jutun juurena välillä. Hän tuntuu oikealta, ei kai siinä tapauksessa muuta viitsi tehdä ku antaa palaa vaan!