Miltä kuullostaa?

Elikkä.Meillä tuli avoero n.3kk sitten. Seurustelimme n.7vuotta. tästä ajasta asuimme yhdessä melkeen saman ajan eli 7 vuotta. Meillä on yhteinen lapsi. Ekat pari viikkoa oli aivan kauheata ikävöimistä ja kävin todella alhaalla. No sitten sain lapsen ekaksi viikonlopuksi ja sain hyvänolon tunteen että ero oli oikea ratkaisu..ei ollut ikävä enää exää. Tästä eteenpäin olo oli aika hyvä, kun ei exän kanssa vaihdettu kuulumisia, lapsen vaihto vain . Nyt sitten olemme jutelleet ja touhuttu vähäsen asiota yhdessä exän ja lapsen kanssa. Nyt sitten on olo oikeastaan taas paha, koska haluaisin niin kertoa tunteistani exää kohtaan. Tiedän että hän on elämäni nainen ja haluaisin paljon tulevaisuudeltamme. Tämä aika yksin on saanut minut arvostamaan exän olemassaoloa suunnattomasti. en osannut arvostaa häntä esim.kotitöiden ansiosta. jokainen hetki hänen kanssa tuntuu ihanalta ja toisaalta pahaltakin, koska en halua sanoa asiota mitä olisi paljon sanottavana, koska pelkään että menetän hänet "kokonaan" tai en tiedä..joku tunne vaan estää puhumasta/avautumasta. Ennen olin kokoajan treenaamassa tai kavereiden luona, mutta nyt haluaisin viettää aikaa perheeni kanssa enempi. Tiedän että exällä ei ole miehiä ollut, eikä minullakaan toisia naisia..Onko ajatus yhteenpaluusta turha? Tuntuu kuin olisin uusi ihminen ja haluisin alottaa kaiken alusta. Treffit ja tutustuminen ja aivan kaikki. onko kellään minkäänlaisia kokemuksia. Oma ystäväni palasi yhteen ja he menevät naimisiin pian ja heille syntyi lapsi. Onnellinen perhe. ja mies arvostaa naistaan erilailla kuin ennen eroa.SEkavaa. Toivottavasti saitte tolkkua.