Ero

Siis jos oikein ymmärsin niin miehesi vetää viinaa ja lääkkeitä?
No itse olen sitä mieltä ettei muita ihmisiä ja heidän ihastumisiaan tai suhteitaan tule tuomita koska itse et kuitenkaan loppupeleissä tiedä mistä niissä on kyse.
Ex mieheni veti kanssa viinaa ja lääkkeitä...ei hyvä yhdistelmä.
Esinnäkään se tuskin loppuu jos sitä on jo kuukauden jatkanut...exäni vähensi kun huomautin asiasta mutta jatkoi kuitenkin.
Jos ajattelisin itseni sinun sijaasi varsinkin lapsien kanssa niin lähtisin kyllä nostelemaan...mutta kuten jo aijemmin sanoin niin en tiedä mikä teillä tosi asiassa on tilanne.
Mutta jos haluat enemmän jutella nii laita s.postia [email protected]

Kyllä teet ihan oikein kun lähdet!! Uskoisin että ihmiset jotka eivät ole asuneet yhdessä alkoholistin ym. kanssa eivät tiedä mitä maanpäällistä helvettiä se voi pahimmillaan olla. Itse olen juuri pistämässä asuntoa myyntiin ja alunperin vielä näin kolmen vuoden jälkeenkin ajatteli että jospa se vielä tästä.. mutta nyt on viikon aikana palanut mieheltä viinaan jo satoja euroja, niin kiitti riitti! Mies on tosin hyväpalkkaisessa hommassa ja saa sieltä pidemmät lomat ja nämä lomat sitten juodaan. Kolmen vuoden aikana oli antabus vatsassa ensin puoli vuotta ja nyt viimeksi huomasikin pystyvänsä juomaan jo parin kk kuluttua. Tarpeeksi kun päätä lyönyt seinään( siis kuvainnollisesti.. :) ) ja kaikin tavoin yrittänyt auttaa riippuvaista ymmärtää vihdoin ja viimein ettei siihen todellakaan itse pysty. Jos toinen ei halua lopettaa niin minkäs teet! Itselläni on myös pieni poika joten itse lähden ennen kun hajoan.Ja poikaani ajattelen ensisijaisesti sillä huomasin miten erilaiset voimavarat sitä ihmisellä onkaan kun ei tarvitse pelätä toisen juomista. Tämä siis tapahtui juuri tuon kahden selvän kk aikana. Mies ei ole väkivaltainen minua kohtaan mutta varsin syyntakeettomassa tilassa kännipäissään kaupungilla. Milloin on haettu putkasta ja millo ensiavusta kun on saanut turpaan. Lupauksia kyllä riittää joka sormelle ja kulissit pystyssä hienoine autoineen ja asuntoineen. Sen mitä tästä suhteesta opin on se, että EI IKINÄ ENÄÄ minkäänlaisesta riippuvuudesta kärsivää. Teet aivan oikein! Lähde vielä kun pystyt ja nopeasti!!

10 vuotta olen ollut avoliitossa mieheni kanssa ja meillä on kohta 6-vuotias tytär. Miehelle on aina maistunut enemmän, kuin normaalisti käyttäville, mutta nyt on ollut pari vuotta yhtä helvettiä. Hänellä on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joten lääkkeitä menee ja kaljan kanssa kaksinverroin. Apua ei ole hakenut ja on useasti ilmoittanut, ettei koskaan aio lopettaa kokonaan. Nyt olen muuttamassa 1.9 tyttäreni kanssa pois ja talo on myynnissä, tytär kärsii myös "isin" juomisesta ja monen päivän ryyppyreissuista. Mies sai uuden työpaikan kesällä, mutta menetti sen heti juomalla. Alkoholismi on sairaus, mutta siitä ei parannu, jos ei itse hae apua. Rakastaa ei voi raittiiksi, sen olen nyt joutunut toteamaan.

Oli kuin minun suustani, niin samlata kaikki "kuulosti"!
Itse lähdin noin kuukausi sitten 10 vuoden jälkeen. Asiaa olin harkinnut parin vuoden ajan. Aina välillä ajattelin paremman jakson aikana, että kyllä se vielä tästä... mutta ei.
Puhua yritin, ei oikein uskonut että olisin tosissani.
Lupauksia lopettamisen suhteen sain, monestikkin. Viina vähenikin,mutta lääkkeet lisääntyi. Ja jotkut niistä tekivät hänet tod.agressiiviseksi ja huonotuuliseksi.
Hän sanoi, ettei koskaan aijo lopetta holin käyttöä kokonaan ja tiedän, että se olisi hänen kohdallaan se ainoa oikea ratkaisu!

Nyt erossa asuessamme hänen alkoholin käyttönsä on lisääntynyt ja pelkään sen vaikuttavan ennemmin tai myöhemmin hänen töihinsä, se olisi todellinen viimeinen niitti jos työpaikka menisi alta!
Yhdessä asuessamme "sain" hänet aina työkuntoon tavalla tai toisella...

Siihen olen mennyt vieläkin "sortumaan", että olen edelleenkin yhteyksissä häneen päivittäin. Näin ollen tiedän myös juomiset.
Täysin väärin, tiedän, mutta... pidänhän minä hänestä kuitenkin edelleenkin, ei niitä yhteisiä vuosia niin vain heitetä pois!
Sen olen kuitenkin nyt päättänyt, että kun kuvioissa on mukana alkoholia, en ole minä kuvioissa mukana. Itsekästäkö, voi olla... Toivon vain, että jonain päivänä selviämme tästä eteenpäin vahvempina, yhdessä tai erikseen.
Aika näyttää, kenties...