Miten selvitä erosta

myös noissa syvissä vesissä. Päivä kerrallaan olen yrittänyt mennä eteenpäin, mutta mitään helppoa se ei ole ollut. En tiedä auttaisiko se, jos ajattelisit, että vaimoasi kohtaan tuntemasi rakkauden takia koittaisit itse ainakin pysytellä itsetuhoisuudesta poissa. Itse olen yrittänyt tehdä niin. En halua sitä syyllisyyden taakkaa kennellekään, sillä tiedän mitä se on.

Ajatukseni ovat kuitenkin hyvin pitkälti saman suuntaiset sinun kanssa. Itsekään en pysty enää antamaan mitään kenellekään. Toisaalta se rakkaus, mitä edelleen tunnen ex-puolisoani kohtaan, on varmaankin pitänyt myös minut hengissä. Vaikka olen itse täysin lopussa, niin on vain päästettävä toinen menemään ja toivottava, että hänestä tulee onnellisempi silloin.

Ehkäpä voisit jutella vaikka ystäviesi kanssa? Se suo ainakin hetkellistä helpotusta. En itsekään tiedä, miten jatkan elämääni tästä, kun edessä ei ole näkyvissä mitään hyvää. Toisaalta en halua ottaa enää mitään paineitakaan tulevaisuuden suhteen, vaan yritän vain jaksaa huomiseen.

Ehkä olo joskus helpottaa tai sitten ei. Epäilen vahvasti jälkimmäistä vaihtoehtoa, mutta se on koitettava vain hyväksyä. Toisille onni suodaan ja toisille ei. Eikä se ole yleensä edes ihmisestä itsestään kiinni.

Jos tästä selviät, selviät monesta muustakin asiasta.

Jos nyt olet pohjalla, huonommin eivät enää asiat voi olla. Ja jos katsot, näet kuitenkin maata jalkojen alla. Enää et tipu syvemmälle.

Suunta ylöspäin ja sinä kestit sen pohjankin. Ei siellä ollutkaan sitä kuilua loputtomiin, kuten luulit.

Nyt sinulla annettavaa vasta onkin. Ja sitä tulee koko ajan lisää!

Hyödynnä kokemuksesi. Siinä sinun elämäntehtäväsi.

mikään ratkaisu. Tosiaankin olet vielä nuori, ja taatusti elämällä on vielä paljon annettavaa. Kannattaa kyllä puhua asioista jollekin, ystävälle tai ammattiauttajalle. Jostain sun on lähdettävä hakemaan niitä "voimavaroja", kun yksin varmaan ajatukset kulkee sitä samaa rataa. Älä missään nimessä luovuta, olethan vielä tällä planeetalla?

Itse sain eroilmoituksen myös kuin salaman taivaalta.
Mutta asiasta on nyt jo kolme vuotta ja kuten huomaat, kirjoittelen tässä.
Ei ole olemassa mitään taikakeinoa, niin tylyltä kuin se kuulostaakin. Itse kyselin samaa ja pyörin täällä palstoilla.
Mene sekunti sekunnilta, aika muuttuu minuuteiksi ja aikanaan jopa päiviksi. Älä vaadi itseltäsi liikoja, selviä hetkestä kerrallaan.
Hae apua terveyskeskuksesta, seurakunnasta (sieltä muuten tulee ihan pätevä ihminen kanssasi keskustelemaan, eikä minulle ainakaan tyrkytetty uskontoa, erittäin pätevä kuuntelija oli vastassa. Ja olisin jopa saanut kodinhoitajan heidän kauttaan),Tukinetistä saat itsellesi tuki-ihmisen, jonka kautta voit purkaa huoliasi. Käytä kaikki mitä ikinä keksit olosi parantamiseen.

Aika, se valitettavsti on joka auttaa. Tylsältä kuulostaa, tiedän sen...
Hakeudu kuitenkin ihmisten ilmoille, harrastuksiin, ihmisten pariin. Tiedän, ei jaksa. Mutta se auttaa.

Itse olen nykyisin uudessa suhteessa ja kaikki tuo kokema on muistissa ja riitojen tullen palautuu mieleen, mutta menneisyyden kanssakin oppii elämään.

Ja olet todella nuori vielä, elämä täysin edessä. Älä heitä sitä hukkaan. Läheiseni teki niin ja et voi uskoa mitä itsemurha tekee läheisille. Exääsi se ei todennäköisesti kosketa mitenkään. Ei Meilläkään koskettanut, hän jatkoi elämäänsä ongelmitta. Meille sen sijaan jäi parantumattomat haavat...
Itse olin lukemattomat kerrat liikkeellä sillä ajatuksella että nyt lähtee, mutta joku kumma voima piti kuitenkin kiinni tässä elämässä. Onneksi. Mulla on mun lapset!!!
Älä tee itsellesi enää mitään!
Katso huomiseen, kyllä se sieltä.
Ja jos et mitään muuta keksi, laita meiliä, laitan osoitteen jos haluat...