Siitähän on väitelty iät ja ajat, että voiko mies olla naisen kanssa pelkästään ystävä ja toisin perin. Yleinen väitehän on, että jompikumpi ei kuitenkaan pysty pitämään kiinnostusta toverillisena vaan ottaa ja rakastuu romanttisesti toiseen. Jos tämä pitää paikkansa, niin kuinka hankalaa sitten on bi-seksuaalilla kun ei voi olla pelkästään ystävä kummankaan sukupuolen edustajan kanssa?
Omalta osaltani sanoisin, että kiinnostuksen pitäminen toverillisella tasolla on minulle hankalaa syvässä ystävyyssuhteessa sekä tytön että pojan kanssa.
Omalta osaltani sanoisin, että kiinnostuksen pitäminen toverillisella tasolla on minulle hankalaa syvässä ystävyyssuhteessa sekä tytön että pojan kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihmiset ovat niin kovin erilaisia, minulla taas ei ole mitään vaikeutta olla läheinenkin ystävä kumman sukupuolen edustajan aknssa tahansa, sekoittamatta siihen mitään romanttista pohjavirettä. Ehkä kysymys on elämäntilanteestakin? Vapaa ja menevä ihminen joka etsii aktiivisesti kumppania versus elämässään suuntaviivaukset jo tehnyt kotirouva?
***
Sama täällä, en osaa oikein vetää selkeää rajaa hyvän ystävyyden ja rakkauden välille kenenkään kanssa oli kyseessä sitten mies tai nainen. Eikä ole kukaan minun ystävistänikään oikein osannut. Yksi ystävä arveli että ystävyyskin oikeastaan perustuisi seksuaaliselle vetovoimalle. Tietysti on asia erikseen jos on jo löytänyt elämänsä rakkauden, ehkä silloin ei tule ajatelleeksi ystäviä siinä mielessä, mutta itse en ole vielä sellaista tilannetta kokenut.
Ehkei ystävyys nyt sentään seksuaaliselle vetovoimalle perustu.. Romanttiselle vetovoimalle ehkäpä kuitenkin. Rakkauden eri lajeja on ainakin minusta kovin vaikea eritellä. Voisiko olla niin, ettei rakkauden eri ilmenemismuotoja voi edes eritellä, vaan rakkaus olisi samaa kaikenlaisissa ihmissuhteissa? Se, miten tämä kahden ihmisen välinen rakkaus sitten tulkitaan voisi kummuta senhetkisestä elämäntilanteesta kumpuavista tarpeista