eli olen eronnut vuosi sitten väkivaltaisesta miehestä ja lähestymiskielto päättyy kohta,sillä ei sinänsä ole merkitystä koska mies on ollut vankilassa jo hetken ja viettää siellä jokusen vuoden ja minulla on nyt rauhallinen ja hyvä elämä lasten kanssa,mutta..kirjeitä satelee ja tietysti hän lupailee kuut ja tähdet taivaalta sekä haluaa perheensä takaisin..minun puolesta se elämä on loppu ja päättynyt enkä edes kirjeisiin vastaa.mutta oikeasti en uskalla uuteen suhteeseen lähteä..en uskalla luottaa,toisaalta en halua että ex kuvittelee etten seurustele koska odotan hänen paluutaan,joutuisin ketomaan ex:tä,ja mitäs sitten tapahtuu kun ex:llä vapaus koittaa...apua tää on niin vaikeeta :/ kertokaa ihmeessä omia kokemuksia vastaavista tilanteista..tai löydänkö koskaan kumppania joka ymmärtäisi tilanteeni?
väkivaltaisen suhteen jälkeen,
onko elämää?
3519
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
että keskityt omaan toipumiseesi ja omien arvojesi, valintojesi pohtimiseen.
Itse koin ja koen edelleen näin, sillä siitä painajaisesta ja helvetistä päästyä, ei todella tahdo riskeerata uudelleen.
Kysymykset, mikä on munulle tärkeintä ja mitä arvostan?
Perustarve ei ihmisellä ole kaveri vaan turvallisuus. Miten löydän perusturvan ja mitä se merkitsee minulle jne.
Itse ymmärsin pähkäiltyäni ja etsiessä sieltä täältä, että vastaus oli lähempänä kuin lähin puhelin.
Identiteettini on se, että minä olen Jumalan luoma, arvokas siksi, aivan kuin jokainen meistä. Miksi siis ajoittain valitsin väärin?
En ollut sinut itseni ja arvojeni kanssa. Rakensin titteleiden ja meriittien hiekkakasalle arvoni ja arvostukset. Toisinaan kasasin sen ulkoisten tekijöiden varaan, oman ulkonäön, kodin, harrastusten päälle.
Työstä ja siitä saadusta arvostuksesta jouduin luopumaan kun terveys petti, selkä ei kantanut jne.
Tiilitalosta ja kulisseista luovuin, kun pakenimme lasten kanssa turvakotiin, mitäpä kuolleet mammonalla olisi enää tehneetkään?
Todella toivon, ettei kenenkään tarvitsisi kantapään kautta joutua samaan ns. elämän kouluun, mihin itse jouduin.
Mutta luulen, että kokemuksieni myötä voin sanoa, että kannatti. Nyt olen löytänyt ja saanut rauhan, tehnyt rauhan itseni, Jumalan ja toisten kanssa.
Tätä rauhaa ei löytynyt omasta ulkoisesta ja sisäisetä kauneudesta, ei koulutuksen tuomasta hyvästä ammatista, ei terveydestä, ei parisuhteista, ei ylipäätään mistään ihmissuhteista, ei komeista ja kalleista kulisseista saati mistään mammonasta.
En ole koskaan tuntenut olevani näin onnellinen ja tyytyväinen tähän hetkeen, kuin nyt. Nyt kun erosta on jo kohta sen kymmenen vuotta.
Nyt en tunne tarvetta juosta onnen perässä, sillä tiedä, että se minulla on jo ja lisää tulee, odotellessa.
Luulen myös, että näin olen myös tulevaa parisuhdetta ajatellen onnekkaampi, sillä tiedän rajani ja näin voin kunnioittaa myös toisten rajoja.
Siis on elämää, jos vain uskallat kohdata itsesi ja luojasi, silloin olet löytänyt tien, joka vie perille asti.
Kysyit myös, että löydätkö koskaan kummppania, joka ymmärtää sinua.
Älähän hätäile, hän löytää sinut. Sinullahan ei itsesi ja identiteettisi löydettyä enää vaaraa törmätä tuhoajiin vaan todellisiin Mieheen, joka on myös sinut itsensä kanssa.
Älä pelkää, usko vai.
että et missään tapauksessa halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Jos hän sen ilmoitettuasi sinua tai lapsia uhkailee, hae uusi lähestymiskielto, kun vapautumisen aika tulee.
Voit etsiä uuden miehen, kyllä sellainen varmaan löytyy. Tee se kuitenkin niin, ettei exällesi jää mitään kuvitelmia yhteisestä tulevaisuudesta sinun kanssasi.
hyvän puolison, joka arvostaa ja rakastaa sinua. En suosittele pitämään yhteyttä exääsi, vaikka hän sitä yrittäisi.