Ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että onko koskaan kenellekään tullut vastaan ihmistä, joka on lyönyt vain sen yhden kerran? Onko se edes teoriassa mahdollista?
Aina sanotaan, että jos lyö kerran, lyö toistekin. Onko se sitten näin? Onko kaikki lyöjät vain kommunikaatiotaidottomia idiootteja, jotka lyövät kun eivät muuta osaa (ja siis lyövät aina kun menee tarpeeksi hankalaksi) tai sitten mielenvikaisia narsisteja/psykopaatteja joille lyöminen ei tunnu missään kunhan itse ei ole se jota lyödään.
Onko ihmistä, miestä tai naista, joka on lyönyt vain kerran?
Aina sanotaan, että jos lyö kerran, lyö toistekin. Onko se sitten näin? Onko kaikki lyöjät vain kommunikaatiotaidottomia idiootteja, jotka lyövät kun eivät muuta osaa (ja siis lyövät aina kun menee tarpeeksi hankalaksi) tai sitten mielenvikaisia narsisteja/psykopaatteja joille lyöminen ei tunnu missään kunhan itse ei ole se jota lyödään.
Onko ihmistä, miestä tai naista, joka on lyönyt vain kerran?
Vastaukset 2
Vanhimmat
muijaani avolla poskelle, siitä tuli nii kauhee morkkis ja tunsin ihteni nii paskaksi otukseks että lupasin ihtelleni ja muijalle ettei toiste nii käy. Onneks muija usko muhu ja jäi kotio, vaikkaki oisin tajunnu miks olis lähteny jos olis lähteny. Sovittii sillo että jos toisesa joku ottaa pattii, nii sanotaa sitte heti, ettei ees päästetä tilannetta kehittyy siihe pisteesee. Tapauksesta on nyte reilu viis vuotta aikaa ja meillä rakkaus kukkii, tenaviaki on tullu pari lissää sen jälkee. Nykysi meillä puhutaa paljon ja sanotaa jos joku kyrsii. Jos mulla pinna alkaa kiristyy ni painelen rassaa autoromuu tallii ja parin tunnin päästä onki jo ikävä sitä eukko-kultaa ja mukuloita. Toiste en oo humauttanu, enkä varmana humauta, tiiän että eukko lähtis ja ottas mukulat mukkaasa, ja sit olis tän jepen elämä täysi sekasi. Uskon ett on muitaki sellasii jokka tajuu tehneesä vääri ja sen yhen lyönnin aiheuttama paskaolo on jotai sellasta mitä ei halluu uusiks kokee. Meillä kävi viel sillai ett ku eukon kans siitä sokista selvittii ja sovittii tiettyi juttui nii suhde parani, selvittii isosta ongelmasta ja suhe lujittu vankaks ja uskon ett ton eukon kanss katellaa viel monta vuotta yhessä etiäpäin. Asiasta ei enää nykysi paljoo puhuta, ja jos puhutaa ni sille jopa nauretaaki yhessä. Mut aina välill se tullee mielee auto rassaukses ja vieläki tuntuu pahalta ku sitä ajattelee, mite voi nii väärin tehä, sitä en lakkaa koskaa ihmettelemästä.
Yätuuri-Pena
Olen helvetin agressiivinen sisältäni. Olen kuitenkin pystynyt patoamaan sen sisälleni.
Kerran tuli moninkertainen stressitaso päälle: työelämässä, viranomaisten kanssa, rahahuolia ym. vastaavaa. Tällöin pahoinpitelin jonkin verran vaimoni edellisestä liitosta ollutta poikaa. Sain järkyttävän morkkiksen ja päätin että avuttomia en enää koskaan pahoinpitele. Vieläkin itseäni hävettää. Koskaan aikaisemmin en ollut ketään kohdellut väkivaltaisesti.
Nyt olen opetellut tuomaan saatanalliset tunteeni suoraan väärinkohtelijan päälle. Virastoissakin on oltu kalpeina hiljaa.