vai puhuttaako?
Mä olen monta kertaa miettinyt että miksi puhumista pidetään niin kamalan tärkeenä?
Meillä puhutaan arkisia juttuja kuten raha, lasten harrastukset ja kaikista arkisista asioista mutta kun monesti kuulee että jotkut haluais pitkiä keskusteluja rakkansa kanssa ja että pitäi omata hyvät puhujan lahjat.
Jos minäkin haluaisin pitää pitkiä puheita niin olisin varmaan pyrkinyt eduskuntaan puhumaan.
Ja auta armias jos nyt et olekkaan kovin hyvö puhuja niin kohta ollaan jo kiikuttamassa johonkin parisuhdeneuvojalle tukka putkella ja siellä sitten suunnillee laitetaan puoliväkisin sanoja suuhun. Mun mielestä aika kummaa..?
Se on vähän sama kun yrittäis laittaa hevosta koirankoppiin.
Mä olen monta kertaa miettinyt että miksi puhumista pidetään niin kamalan tärkeenä?
Meillä puhutaan arkisia juttuja kuten raha, lasten harrastukset ja kaikista arkisista asioista mutta kun monesti kuulee että jotkut haluais pitkiä keskusteluja rakkansa kanssa ja että pitäi omata hyvät puhujan lahjat.
Jos minäkin haluaisin pitää pitkiä puheita niin olisin varmaan pyrkinyt eduskuntaan puhumaan.
Ja auta armias jos nyt et olekkaan kovin hyvö puhuja niin kohta ollaan jo kiikuttamassa johonkin parisuhdeneuvojalle tukka putkella ja siellä sitten suunnillee laitetaan puoliväkisin sanoja suuhun. Mun mielestä aika kummaa..?
Se on vähän sama kun yrittäis laittaa hevosta koirankoppiin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on aik passeli ja tepsivä ratkaisu Ite olin ranskalisen(...) muija kaaa aviossa ja aluxx tuntu hyvältä kun ei oikeesti ees pystytty puhuuun paljo mitään kielivaikeuksien vuoksi -
tosin sit niit ongelmii alko kertyyn luultavasti
viel enemmä kon ois olu toisen suomalaise kaa ja
ero tul! naine palas sittemmi takas ranskaan -en
tiiä miten ois käyny jos mä oisinkin yrittäny asuu ranskassa Yritin neteistä hakee sielt jotai
töitäkin muta mahollisuudet ol aik heikot kon en
osanu ranskaaa.eli haluun vaan sanoo etä ei puhuminen välttämättä ooo kovin tärkeetä - KOKO
maailmassa on kuiteki pilvin pimein ihmisii joitten kaa et tuu pärjään jokatapauksessa kon on
kieli ja kulttuurieroi
Minusta vieraiden ihmisten kanssa puhumisen tärkeys korostuu (ei osata olla hiljaa). Sen sijaan hiljaisuus on enemmänkin läheisyyden merkki, koska loppujen lopuksi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi oikeasti olla sanomatta mitään ja tuntematta oloaan epämukavaksi, on aika vähän.
nykyään yliarvostetaabn puhumista ja sitten yritetään puhua ja suolletaan suusta ulos ihan nitä vaan ja puhutaan vaikka ei olisi oikeesti mitään sanottavaa.
parisuhteessa ei koskaan puhuta mistään?? Edes niistä arkisista asioista ei tunnu saavan tietoa ennen kuin tivaa. Saati sitten, että toinen kertoisi niistä mielen päällä olevista asioistaan. Ok, totta kai sanoja ei tarvita jos kaikki on ok, mutta jos toinen on 24/7 ilmeeltään kuin petolinnun perse niin kaikki ei lienee ok.
Tiedetään, et miehet ei ole puheliaita, mutta luulisi sitä enenmmän kuin kaksitavuisia vastauksia ja kaksi kokonaista omatoimista lausetta irtoavan yhden päivän aikana. Ehkäpä minulla on sitten liian suuret odotukset parisuhteelta.. Pitäisi kai vaan kiitollisena odottaa niitä helmiä, kun joskus toinen vaivautuu avaamaan sanaisen arkkunsa..*vino hymy*
kun alkaa tivaileen jakyseleen ni sit oliet nalkuttava akka jota ei kestä kukaan.
Kyl sitä sopivasti pitää osata puhua mut se et pitäs jtn. puhemaratoonia niin ei kiitos.