Työttömyyden teoria, käytäntö ja

Työttömyys alkaa potkuista ja päättyy työllistämiseen. Teoria, joka ei toimi.
Työttömyys alkaa itseasiassa jo paljon ennen potkuja. Kaikissa tilanteissa työntekijässä tai markkinatilanteessa on tapahtunut muutos, joka aikaansaa jonkun työn tai sen tekijän tarpeettomuuden. Tämä ei tule itsestään ja yhtäkkiä, vaan se on monen tekijän tulos. Joka osaa lukea tähän liittyvät ennusmerkit, ei odota pomon antavan potkuja, vaan irtisanoo itse itsensä ja etsii tuottavamman ja varmemman työn.
Työttömyys ei pääty työllistämiseen, vaan työkykyisyyteen. Kaikille työkykyisille on aina töitä. Työkyky ei ole sitä, että jos on hyväkuntoinen rakennusalan koulutuksen ja hyvän työkokemuksen omaava henkilö, että olisi hyvä rakennusmies välttämättä. Fyysisiä ominaisuuksia tärkeämpiä ovat henkiset ominaisuudet. Niitä ovat hermot ja asenne. Nykyajan vaatimuksia vastaavalla asenteella varustetut heikostikin koulutetut ja täysin "ammattitaidottomat" saavat töitä helposti.
Jos SAK ja Valtio on holhoojasi, voisit itsenäistyä ja aikuistua.
Neuvottele itse työehtosi, palvele työnantajaasi ja kunnioita itseäsi, niin työmarkkinat avautuvat sinulle. SAK ja Valtio ovat ihan hyviä "vanhempia", mutta valitettavasti kaikki niiden vaatimukset eivät sovi työmarkkinoiden vaatimuksiin. Itsenäiset ja aikuiset työntekijät, jotka vastaavat itse tulevaisuudestaan, ovat töissä. Työvoimapula vaivaa monia aloja ja toivottavaa olisi, että ulkomaalaisille mahdollistettaisiin pian työnteko Suomessakin, ettei lama taas tulisi. Muistan itse, kun aikoinani lähdin nuorena kotoa, niin olihan se aika jännittävää ja pelottavaakin aloittaa oma elämä. Samanlainen fiilis kohtaa niitä, jotka irtaantuvat SAK:n ja Valtion holhouksesta, mutta se on takuulla yhtä palkitsevaa, kun kotoa pois muuttokin. Kivahan se on välillä kotona käydä, mutta kuka muuttaisi uudelleen äidin ja isin viereen paapottavaksi? Kyllä minäkin Ihalaisen Laurille ja Halosen Tarjalle kättä nostan, jos vastaan tulee, mutta saman katon alle en lähde!