Mikä tunne?

Järkes sanoo, että "se on käyny panemassa ja et ei se niin kauheeta oo". Ei ookaan, mutta sitten sinussa asuva huonon itsetunnon omaava pikku lapsi herääkin ja rupeat kauhistelemaan, yökkäämään ja pakkomielteisesti kuvittelemaan tilanteita, jotka kuuluvat vain niihin osallistuneille osapuolille.

Sulla on kohtalotovereita koko palstallinen. Kun tunne, psyyke, ei ole kasvanut aikuiseksi vaikka fysiikka on, vaikeuksia tulee. Tänne se välittyy herjauksena ja raivona.

Kuvitteletko muuten kaikkien ystäviesi, työtovereittesi, sukulaistesi ja tuttaviesi seksielämää ja intiimejä asioita tyyliin "tuokin niin paksu ettei paskalle taivu"? Etpä kai. Hillitse itsesi, rupea aikuiseksi.

Rehti mies kun tunnusti, siitä sopii jatkaa. Sopivaa pelisäännöt: ihminen voi erehtyä, tavaksi ei pidä ottaa, lojaalisti pitää käyttäytyä; mitä nyt sitten sovittekin, mutta keskustelkaa ja sopikaa. Pitkää suhdetta ei rakennetta illuusioille.

mutta itse tuollaisen kokeneena tiedän, että aika parantelee ja antaa perspektiiviä tapahtuneelle.Tiedän miltä sinusta tuntuu,varsinkin kun itsekin luulin eläneeni rehellisen ja luotettavan ihmisen rinnalla.Ja sitten tuli se romahdus.
Hyvin tutulta kuulostaa sinun ajatuksesi, ja noin se ihan yleisesti meneekin pettymyksen kokeneilla.Siinä ajatukset pörrää ja pyörii,eikä tosiaan ole outoa sekään , että välillä ajattelee että eihän toi nyt niin kauheeta ole että rakas kävi vieraissa.Kyllä se kuitenkin on iso uusi risteys parisuhteessa, vaikka miten välillä vähättelisi.
Älä häpeä myöskään sitä miten mietiskelet missä kaikki tapahtui ja kuinka,et sinä paljon pysty ajatuksia ja mielikuvien tuloa säätelemään.Niitä *kauhukuvia* vaan tulee ja menee.Itse vältin musiikin kuuntelua ja sellaisia paikkoja ja asioita joista tuli muistoja,välttelin niitä aika pitkään,kunnes ajan kuluessa muisto haalistuu. Valitettavasti tuossa prosessissa menee sitten paljon kaunistakin,onhan sinulla ollut ihan hyvä suhde. Mutta älä pelkää,kyllä ne muistot taas ajan myötä palaa takaisin,siinä muodossa että niitä pystyy muistella.
Mieti nyt ihan rauhassa mitä teet,mitä haluat ,ja kun se asia selkiytyy,niin laita siihen itsesi likoon.Jos eroat ,keskity rakentamaan uutta suuntaa itsellesi,jos haluat jatkaa ,armahda toinen ja itsesi,katkeruudella ja syyttelyllä ei eteenpäin mennä.
Tiedän, että tällä hetkellä ei mikään tunnu miltään,ei lohtu eikä neuvot,mutta ole rohkea ja elä ,hoida itseäsi,tee jotain kivaa,vaikka ensin hampaat irvessä,mutta älä jämähdä neljän seinän sisään suremaan.Puhu ystävillesi niin että ne kyllästyy=).Kaikki järjestyy kyllä,kun suurimmat tunnelataukset ensin purkaantuvat.

Iso halaus ja onnea elämääsi,mitä ikinä teetkin!

mutta yksi varoituksen sana.

Minä annoin varatulle miehelle häädön elämästäni. Toivottavasti tässä ei käy näin.

Tämä ei ole kiusaamista tai kiukuttelua, vaan näinkin voi käydä.

Hetkeksi, kunnes tulee joku toinen tilalleni...