Haluaisin kuulla aikuisten miesten mielipiteitä siitä, että miten nopeasti rakkaus tai voimakkaat tunteet toista ihmistä kohtaan voi loppua tai miksi niistä halutaan luopua? Mitä OIKEASTI tarkoittaa, että oma pää on sekaisin?
Minulla oli erittäin intensiivinenen ja tunnerikas suhde (tosin aika lyhyt, reilun kuukauden), jossa keskusteltiin rakastumisesta ja rakkaudesta sekä vakavasti suunniteltiin yhteisiä menoja ja tulevaisuutta eteenpäin. Molemmilla oli tunne, että on löytänyt itselleen juuri sen Oikean. Emmekä todellakaan ole enää mitään teinejä (M 37 ja N 35), joten nuoruuden piikkiin en voi asiaa laittaa.
Voiko olla niin, että eilen vannotaan yhteiseen suhteeseen ja rakkauteen, sitten seuraavana päivänä halutaan erota lopullisesti? Mistä tällainen voi johtua?
Minulla oli erittäin intensiivinenen ja tunnerikas suhde (tosin aika lyhyt, reilun kuukauden), jossa keskusteltiin rakastumisesta ja rakkaudesta sekä vakavasti suunniteltiin yhteisiä menoja ja tulevaisuutta eteenpäin. Molemmilla oli tunne, että on löytänyt itselleen juuri sen Oikean. Emmekä todellakaan ole enää mitään teinejä (M 37 ja N 35), joten nuoruuden piikkiin en voi asiaa laittaa.
Voiko olla niin, että eilen vannotaan yhteiseen suhteeseen ja rakkauteen, sitten seuraavana päivänä halutaan erota lopullisesti? Mistä tällainen voi johtua?
Vastaukset 17
Vanhimmat
on se, ettet 35-vuotiaana vielä tiedä mikä ero on rakkaudella ja rakastumisen tunteella. Rakastumisen tunne on aivojen kemiallinen epätasapainotila, joka menee aina ohi, onneksi.
Voiko mielestäsi reilun kuukauden suhteessa vielä edes puhua rakkaudesta?
Voiko lyhyessä ajassa syntyä niin vahvaa tunnetta, ettei yhtäkkiä järki voittaisi?
Kuukaudessa ei opi edes tuntemaan toista ihmistä. Siinä ajassa ehtii kyllä ihastua ja ihastuskin ehtiä loppua.
Molemmat kestää kuukausia, jopa vuosia. Ihastuminen (jota jotkut myös rakastumiseksi kutsuvat) saattaa alkaa ja loppua hyvinkin lyhyessä ajassa ja ihan mitättömistä syistä.
Puhutko minun suullani? Ja vastaus kysymykseesi, 3 vuorokautta.
niin se nopeasti loppuukin.
että te olette vielä niin teinixejä
papu-neitikin on aivan teinix
Jos nimittää rakkaudeksi kokemaansa ensihuumaa ventovieraasta luomaansa mielikuvaa kohtaan, niin voi loppua silmänräpäyksessä.
Tosin kai se tosirakkauskin voi loppua kuin seinään. Yhteen nyrkiniskuun tai vaikkapa villiin yöhön aviomiehen veljen kanssa.
Lopuksi vastaus kysymykseesi: Vannoahan nyt kuka tahansa voi mitä tahansa.
Meilläkin n. kuukauden kestänyt "juttu", jossa mies oli se joka meni kovaa vauhtia suhteemme edellä, puhui rakkaudesta ja sitä kuinka "Oikea" nainen olen hänelle.
Vaan toista on nyt, taisi ihastuminen hiipua ja minä jään nuolemaan haavojani. Ei pitäisi niin äkkiseltään uskoa kaikkea mitä toinen sanoo.
Taas opin jotain uutta tästäkin :).
Mukava kuulla, että muillakin on samanlaisia kokemuksia. Meillä meni juuri samalla tavalla, Mies puhui ja minä uskoin.
Miksi uskoa? Ehkä se, että luottaa toisen puheisiin ja tulevaisuuden suunnitelmiin. Luulisin? Ihastumisen tunne tekee ihmeitä omalle järjelle, heh.
Ja kyllähän se sattuu kovasti, kun huomaa että toinen on vain lämpimäkseen huulta heittäny, ehkä mies ei itsekkään tiedä mitä haluaa? Tälläisten tapauksien olisi ihan hyvä olla sitten yksin vaikkei tarkoituksella haluaisikaan toista satuttaa.
eihän naisilla olis sitten mitään syytä matkustaa esim. Alanyaan rakastumaan.
Uskotte, mitä haluatte uskoa. Ne jotka käyttävät edes hieman järkeään, selviävät paljon helpommalla. Mutta se olisi liikaa vaadittu, sillä turhamainen nainen elää ylistäviä sanoja ja huomiota varten, kaikki menee läpi yhä uudelleen ja se mies joka kehtaa päästää suustaan ulos lipevintä siirappia, on naisille kuin hunaja karhulle. Onko se tyhmyyttä vai itserakkautta, että kerjäätte tyhjiä sanoja? Sitä saa, mitä tilaa.
"Onko se tyhmyyttä vai itserakkautta, että kerjäätte tyhjiä sanoja? Sitä saa, mitä tilaa."
Jep, niihän se on; sitä saa, mitä tilaa.
Tyhmyyttähän se on että menee ja uskoo, mitä toinen sanoo. Mutta jos ei alusta asti voi toisen puheisiin (tai sanoihin) luottaa, niin millon sitten?
Ja mä en ole kerjänny mitään tyhjiä lupauksia, mun puolesta olisi voinut olla ihan hiljaa. Mutta jos toinen useamman kerran sanoo samoista asioista, kai siihen pikku hiljaa alkaa uskomaan. Ja mikä parasta, luulee että toinen on tosissaan.
Kyllä minä ainakin uskon, että ihminen on kuitenkin perusluonteeltaan hyvä, eikä tahallisesti halua toiselle pahaa aiheuttaa.
Edelleen ihmettelen sitä, että miksi pitää puhua ja moneen kertaan sellaista, millä ei ole mitään painoarvoa tai oikeaa merkitystä. Ei ihmissuhde ole leikkikenttä.
suhde ajan kuluessa(tai ajan ja ajan) pelästyttää miestä jotenkin? Tai kun ukko huomaa, että saa vastapainoa puheillensa, niin päättää sitten miehekkäästi ottaa jalat alleen?
En tiedä, välillä on vain niin vaikea ymmärtää miehiä. Luulisin että pelästyy, vaikka itse onkin aloittanut "tulevaiuuden hahmottamisen". Eikai muuten noin tylysti tekisi.
aletaan suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja puhutaan oikein rakastumisesta ihastumisen sijaan, niin silloin kyllä sekä puhujalla että kuulijalla, joka asian uskoo, on päässä vikaa.
Varsinkin kun ollaan jo tuon ikäisiä. Pitäisi jo vähän olla realiteettien tajua.