Uusioperhe

Onko kenelläkään kokemusta tälläisesta: itse olen lapseton ja miehelläni lapsi (joka toinen viikonloppu meillä). Itsekin haluaisin lapsia, mutta tuleeko lapsi olemaan hänelle koskaan yhtä ainutlaatuinen kokemus kuin minulle? Hänhän on jo kokenut lapsen saamisen ihmeen. Tuleeko lapsi koskaan olemaan hänelle yhtä tärkeä kuin ensimmäinen lapsi?
51005
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Minulla on lapsia aiemmasta liitosta, samoin miehelläni, tapaa(mme) lapsia säännöllisesti. Lapset ovat hänelle tavattoman tärkeitä. Olen raskaana. ja tämä minun odotukseni ja raskauteni, pyöristyvä vatsa ja vauvan potkut vatsan läpi ovat hänelle kuin uutta. Vauva on hänelle tärkeä, yhteinen elämämme on hänelle tärkeä. Minä olen tärkeä.
Olen mustasukkainen. Kun hän kehuu vatsaani, huomaan sanovani: noin sanoit exällesikin. Mutta hän on tosi aktiivisesti unohtanut kaiken entisen. Toki hän aikoinaan innolla odotti lapsiaan ja rakasti vaimoaan silloin kun oli sen aika. Mutta .. kait se on sitten eri asia minun kanssani, koska nyt on nyt. Ja mennyttä hän ei pohdi, ei myöskään vertaile, siinä mielessä tyypillinen mies, tässä hetkessä ja tulevaa kohti eikä jauheta menneitä suhteita.
Jokainen raskaus on vauva on erilainen, omanlaisensa ihme.
Lapsi ei varmasti ohita tai ylitä edellisen liiton lapsia. Mutta yhtä tärkeä se on, luulen. Erona on toki se, että tämä lapsi on joka päivä arjessa mukana, ex-lapset vain viikonloppuisin. Mutta ei kannata tehdä kilpailuasetelemaa lapsista, miehellesi siis. Hänellä on kaksi lasta (jos siis tekee sinun kanssasi lapsen) ja hän rakastaa molempia, huolehtii molemmista jne. Viikkonloppuna salli hänelle aikaa ja keskittymistä esikoiselle, sillä he tapaavat harvoin, ikävöivät toisiaan, ja jos uusi vauva menee entisen lapsen edelle, se aiheutta paljon mielipahaa miehen esikoisessa.
Sinulla on yksi biol.lapsi (sitten kun on), ja tulet huomaamaan että rakkaus on erilaista omaa lasta kuin toisen lasta kohtaan. Ainakin mulla on näin. Mutta välittämistä ja huolehtimista ja tasapuolisuutta, oikeudenmukaisuutta, ei pitäisi silti koskaan unohtaa.

Äänestä
  • jokaiselle isälle omat lapset ovat tärkeitä, olivat ne entisestä liitosta tai uudesta. mutta olen kanssasi samaa mieltä, ettei kannata tehdä kilpailua. sillä muuten esikoinen tulee mustasukkaiseksi ja katkeraksi ja silloin vaikeudet alkavat.

    Äänestä

Aivan samaa olen minäkin miettinyt.
Varsinkin näin äitinpäivän läheisyydessä asia on varsin herkkä.Kun ei ole itse äiti ja lahjoja väsäillään. Meillä on yhteisestä vauvelista haave,toivottavasti toteutuu. Kovasti olen menneisyyden isätuntemuksista kysellyt jne.
Ehkä muutoinkaan miehet eivät elä NIIN tunteella tätä vauva asiaa.
Onneksi edellisistä vauva-jutuista on jo vuosia,
että eiköhän sekin auta tekemään mahd. raskauttani ainutlaatuiseksi.
Olisi ihanaa saada oma vauveli. Vieraat ovat vieraita, heillähän on jo äiti...ja puoli.

Äänestä

Minun miehellä on ennestään neljä lasta ja nyt meillä on kolme kuukautta vanha yhteinen lapsi, minun esikoinen. Ja kyllä meidän isi ainakin rakastaa poikaamme aivan yhtä paljon kun vanhempia lapsiaankin, kaikki ovat tasavertaisia ja yhtä tärkeitä!
Kyllä odotusaikakin oli ihanaa ja isä osallistui siihen täysillä, vaikka olikin jo viides kerta kun siinä "rumbassa" mukana oli! =)

Äänestä

Meillä asuvat miehen lapset jotka käyvät äidillään kahdesti kuukaudessa. Minulla ei ole omia lapsia ja mieheni teki juuri toisen syntymän jälkeen että kaksi riittää ja teetti lääketieteellisen, pysyvän toimenpiteen.
itsellä on tunne että kelpaan vain näitä lapsia hoitamaan kun mies on töissä, enemmän kuin paljon. sukulaisia puhuvat vain lapsista ja tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi kun eivät edes oikealla nimellä muista puhua vaikka ollaan oltu yhdessä jo 5 vuotta.
koeputkihedelmöityksessä käytiin, oli vaan niin kallis kokeilu ettei voi uusia (5000 e) ja kela ei tullut vastaan kun oli itseaiheutettu vika.
kerran kuussa on mieli maassa, tietää vanhenevansa ja jäävänsä lapsettomaksi koko iäkseen. tuntuu että olisi helpompi pakata tavaransa ja unohtaa mies lapsineen.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


lapsellinen+lapseton kirjoitti:

Onko kenelläkään kokemusta tälläisesta: itse olen lapseton ja miehelläni lapsi (joka toinen viikonloppu meillä). Itsekin haluaisin lapsia, mutta tuleeko lapsi olemaan hänelle koskaan yhtä ainutlaatuinen kokemus kuin minulle? Hänhän on jo kokenut lapsen saamisen ihmeen. Tuleeko lapsi koskaan olemaan hänelle yhtä tärkeä kuin ensimmäinen lapsi?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu