mikä siinä on

Kuulostaa tutulta, ihan kuin parisuhdeneuvojalle pitäisi mennä, en varmasti menisi, en edes vahingossa. Älä kysy miksi se on niin vaikeaa, se vain on, taitaa harva mies innosta kiljuen sellaiseen suostua, ja sama pätee asioista keskusteluunkaan.

Miehet on jotenkin vain erilaisia tuossa asiassa.

Joku joskus esitti sen pienen eron olevan sitä, että mies tahtoo puhua asiat selviksi, nainen haluaa puhua asiat mahdollisimman hankalaksi.

Hesarin liitteen sarjakuva: Naisen kanssa kuvaa hyvin noita pieniä mutta merkillisiä eroja... se vain on niin, en tiedä miksi, mutta se vain on juuri niin.

mielestäni miesten puhumattomuuteen on se että he eivät ole niin taitavia tunneasioissa. Joskus suorastaan tavattoman kömpelöitä. Ja vielä monet naiset pystyvät jallittamaan tunnepuheellaan miehen niin että monet ovat pelkästään sen takia hiljaa.

Kysymys ei ole kuitenkaan sellaisesta mitä miehillä ei ole. Se on vain monilla harjaantumaton. Minulla vei 3 vuotta rankkaa suhdetta hyvän opettajan kanssa (ex avovaimo) jonka jälkeen pääsin alkuun.

Jos ei edelliset keskustelut ole tuoneet ratkaisua, mies lakkaa yrittämästä.

Asioiden vatvominen ei kiinnosta, päätöksiä pitää syntyä.

Jos mies kokee olevansa heikompi osapuoli ja syytetyn asemassa, ei ole ihme jos välttelee tilannetta...

samaa asiaa miettineenä ja kokeneena olen pikkuhiljaa tulossa siihen johtopätökseen, että lyhyesti ja ytimekkäästi vain kaikki päin naamaa (nätisti tietty) , suoraan ilman kiemuoita ja arvailujen mahdollisuuksia.

Kysehän on monesti pienistä asioista jotka kasautuessaan tulvivat sitten sopivassa kohdassa ulos, jonka jälkeen soppa onkin valmis - mies ihmeissään että mikä tuolle taas tuli.

Toiveet ja halut suoraan esitettyinä (siis kädestä pitäen konkreettisesti) niin se on musta paras keino saada mitä haluaa. Miehet, useimmat, inhoaa pitkiä filosofisia yön yli keskusteluja ja sitä, että heillä pitäisi olla kristallipallo naisen toiveiden ymmärtämiseksi.

Meni vähän ehkä aiheesi vierestä mutta tällaisia tuli mieleen....

Omalla lähes 30 vuoden kokemuksella parisuhteista sanoisin, että mieheltä on turha odottaa halua "keskustella suhteestamme". Parempi on nostaa esiin yksi konkreettinen ongelma mahdollisimman selkeästi kuvattuna, ja kysyä häneltä siihen ratkaisuehdotusta. Miehet eivät halua keskustella keskustelun vuoksi, ja heitä ahdistaa se, jos he eivät pysty ratkaisemaan ongelmaa (sen takia miehet eivät ymmärrä, että nainen voi haluta työpäivän päätteeksi vain purkaa tunteitaan ja väsymystään puhumalla; miehet tulkitsevat sen niin että nainen haluaa heidän tekevän jotain asialle, ja kun he eivät pysty siihen niin he kiusaantuvat).

Missään tapauksessa ei kannata aloittaa "keskustelua tästä meidän parisuhteesta" illalla sängyssä.

Tämä oli todella karkeaa yleistystä eikä taatusti päde kaikkiin miehiin, mutta kokemukseni mukaan on joka tapauksessa parempi tarvittaessa aloittaa keskustelu jostain yksittäisestä topicista kuin yleisesti suhteen tilasta. Kun keskustelulla on teema ja tavoite alusta alkaen, niin ei tarvitse yötä myöten vatvoa ja pyöriä ympyrää.