Joskus kyllä ottaa niin pattiin sukulaisten huono itsetunto. Aina kun ne hankkii jotain uutta, olkoonpa telkkari, kahvinkeitin tai auto, melutaan asiasta etukäteen monta viikkoa. Sitten kun hankinta on tehty, meluaminen jatkuu. Jos meinaa pysyä väleissä, täytyy näitä hankintoja kehua heille ja ihmetellä kuinka tekivätkään taas hyvät kaupat.
Itse en moista ymmärrä. Jos jotain hankin, funtsin asiat itsekseni ja teen kaupat sitten. En retostele asiasta suuntaan enkä toiseen.
Kertokaa nyt hyvät ihmiset, jotka näitä kehuja tarvitsette, miksi kaikkien pitää aina ylistää teitä ?
Itse en moista ymmärrä. Jos jotain hankin, funtsin asiat itsekseni ja teen kaupat sitten. En retostele asiasta suuntaan enkä toiseen.
Kertokaa nyt hyvät ihmiset, jotka näitä kehuja tarvitsette, miksi kaikkien pitää aina ylistää teitä ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olisiko näillä ihmisillä juuri kuten mainitsit, huono itsetunto ja joillain tapaahan sitä pitää yrittää kohentaa. Keinonsa kullakin. Onhan se kiva esitellä uusi auto tai mainita uudesta kahvikeittimestä että " se tekee hyvää kahvia", mutta että sen takia menee välit poikki jos ei ulkopuoliset Yhdy tähän kuoroon, niin on jo kummallista. Ja mtien sitä edes jaksaa mesota, monta viikkoa tai kuukautta jostain kodinkoneesta, se on kuitenkin vain kodinkone ja joutuu ajanmyötä kierrätykseen. Sisareni taas kyselee aina jos minulla on uusia vaatteita tai olen tehnyt jtn. kivaa hiuksilleni, että mitä maksoi ja jankuttaa NIIN KAUAN että saa vastauksen. Ikää hänellä on 27 ja minulla 21.
Ja toisaalta, jostainhan sitä pitää aina mesota :-/
Mikäpä siinä. Puheenaihe sekin, mutta itse olen saanut sellaisen kasvatuksen, etten koskaan "levestele" uusien tavaroiden hankinnalla
Itse asiassa en näe tarpeelliseksi kertoa edes sellaista asiaa, jos vaihdamme auton uudempaan, tai ostan uuden kännykän.
Asia tulee esiin jossain yhteydessä automaattisesti, eli sukulaiset ja ystävät näkevät uudet esineeni ja kysyttäessä kyllä kerron, että mitä maksoi, mistä ostin ynms.
Saattaa johtua siitäkin kun kuulen jonkun muun mainostavan vaikkapa nyt autoaan, että on se hyvä ja kyllä sillä on hyvä ajaa tms. että hassu ihminen, ainahan uudempi on parempi kuin se entinen, vanha.
Itse olen jopa niin höpsö, että salaan kateellisiksi tietämiltäni ihmisiltä uusien kodinkoneiden, vaatteiden ja yleensä kaiken ostamani "esittelyn."
Miksi tahallaan tuottaa kateelliseski tunnetuille kadehtimisen aihetta?
Minäkin pyrin salaamaan joiltakin sukulaisilta ne isommat hankinnat, mitä milloinkin teemme mieheni kanssa. Jonkun kysyessä suoraan ei tietenkään voi oikein valehdella, mutta muuten olen pitänyt matalaa profiilia ja salannut tietyiltä ihmisiltä asioita.
Joskushan ne tulevat ilmi pakosta, kun näkyvät. Silloin saattaa vaivautua, jos on kyseessä utelias tai selvästi kade sukulainen.
Jännää havainto muuten, että nuo hankinnat herättävät joillakin paljon enemmän uteliaisuutta, kuin mitä itse olen esim. henkilönä. Niistä taas sitten aiheutuu paskapuheita. Luonnehdin jälkimmäisen pelkäksi kateudeksi.
Kun ihmisistä tulee aikuisia, he toteavat kyllä, että elämässä tehdään hankintoja. Ei niistä kannata metelöidä.
Joka huusholliin ostetaan kahvinkeitin, ja kun sen halvimmillaan saa prailla kympillä, niin kysyn kyllä, mitä puhumista suvulla siinä on?
Mitä tulee telkkareihin ja autoihin, niin koska ne nyt kuitenkin on hankinnassa, niin edelleen kysyn, keitä toisen ostot kiinnostavat? Pitää olla itsekin vähän leventelevää sorttia, jos keskutelua hankinnoista syntyy.
Kännykät ovat jokapäiväistä esineistöä tätä nykyä. Vertailua tekevät ehkä teini-ikäiset ja parikymppiset. Aikuisille ihmisille kännykkä on yhteydenpitoa varten, ja jos laite rikkoutuu, hankitaan uusi.
Mitä puhumista siinä on?
Ja "ylistämistä", ei voi kuin huvittua.
Olen sitä mieltä, että monet ihan luonnolliset sosiaalisen elämän asiat yritetään nykyisin jotenkin saattaa omituiseen valoon. Muutamat termit on otettu käyttöön kuin pistimet. Ihan kuin ihmiset arjessa olisivat koko ajan sotajalalla.
Ihmisen yksi piirre on kommunikointi. Ihmiset puhuvat mielellään omista asioista - useimmat - eikä kaikessa puheessa pidä nähdä huonoa itsetuntoa tai luonnehäiriöisyyttä tai narsismia.
Ihmiset tarvitsevat toisiaan. Ilman toimivia suhteita olemme hukassa, varsinkin kriisitilanteissa.
Miksi emme anna muiden puhua ja puhu myös itse?
Olen 50 . Koskaan en ole vielä tavannut ihmistä, joka olisi minulle kateellinen.
Ihmisiä, joilla on huono itsetunto (todella), on Suomessa yhä vähemmän. Näyttää, että he ovat yleensä nuoremmanpuoleisia. Siis näyttää, en tiedä, onko asia niin.
"Mitä tulee telkkareihin ja autoihin, niin koska ne nyt kuitenkin on hankinnassa, niin edelleen kysyn, keitä toisen ostot kiinnostavat? Pitää olla itsekin vähän leventelevää sorttia, jos keskutelua hankinnoista syntyy".
Nimenomaan! Kuvaan kuuluu myös, että ne toisten hankinnat ovat tietenkin täyspaskoja kun "minä sentään ostaisin ja tekisin ihan toisin". Näistä puhutaan sitten takanapäin, vaikka edessäpäin ollaan muka ystävällisiä.
Tietynlaista omahyväisyyttä ja itseriittoisuutta. Aivan kuin joku isompi hankinta olisi jotenkin elämän ja kuoleman asia, jonka kanssa mennään hautaan saakka.. just.
Onneksi näitä ihmisiä on lopulta harvassa.
ostaa sitten hevosen tai helíkopterin, mitä sitä suotta jauhaa. Olen samoilla linjoilla. Kukin ostakoot mitä haluavat, ei kannata muita asiaan sotkea ennen eikä jälkeen kaupan.
Kyllä minäkin ihmettelisin, jos jotakuta pitäisi ylistää kahvinkeittimen ostosta.
Aika köyhää...
Annetaan nyt hyvät hyssykät rauha omille ja muiden ostoksille! Mitäs ne kellekkään kuuluu? Luulisi, että ihmisistä ollaan kiinnostuneita, ei niinkään materiasta.