Eronneet miehet

et kysy typeriä ..uskallatko ,silloinhan tuntees ei ole aitoja ei tosi rakkautta voi pidätellä mitenkään.

Teet tietysti miten sydän sanoo mutta myös tämän miehen exän tunteet olisi vähintäänkin inhimillistä ottaa huomioon. En luonnollisestikaan tiedä tämän eron olosuhteita, ehkä miehen exä ei "ansaitse" huomiointia tai he olivat kumpikin jo täysin henkisesti eronneet vaikka asuivatkin vielä yhdessä mutta kokemuksesta tiedän että se on todella syvältä riipaiseva tunne kun exä aloittaa uuden suhteen välittömästi eron jälkeen.

Minun exäni aloitti (7 vuoden suhteen jälkeen) seurustelun pari viikkoa erostamme, exäni ja uusi nainen viettivät aikaa yhteisten ystäviemme kanssa, käyttäytyivät kuin olisivat olleet jo pitkään yhdessä jne. Asia tietty salattiin minulta jonkin aikaa mutta voin sanoa että kirpaisi kyllä tuskaisesti kun itse olin samaan aikaan täydellinen ihmisraunio enkä nukkunut tai juuri syönyt.

Ei olisi kirpaissut niin paljoa jos exäni olisi odottanut edes jonkin aikaa että vie näytille yhteisten ystävien eteen. Olisi edes pienen hengähdystauon antanut niin että olisin saanut itseni kokoon jollen olisi tuntenut itseäni niin merkityksettömäksi. Vaikka olihan hän vapaa tekemään mitä halusi. Pointtini vain on että myös uusia suhteita aloittaessa voi edes yrittää pitää hetken matalaa profiilia ettei turhaan väännä veistä toisen ihmisen haavassa vaikka itse olisikin jo valmis uuteen rakkauteen.

Keskustele asiasta tämän miehen kanssa, vain hän voi tietää onko valmis suhteeseen vai ei. Itse etenisin kuitenkin hyvin varovaisesti tuossa tilanteessa, jotta voisin olla varma etten olisi miehelle mikään lohdutussuhde.

Onnea suhteellenne!

Noh... Ajatellaan että minä lähtisin nykyisestä suhteestani... joka ei ole niitä parhaita mahdollisia ja omalta osaltani itseasiassa järkisuhde.

Olisin heti valmis uuteen, toki mukana tulisi tuskaa ja tottumusta jonka purkautuminen olisi oma prosessinsa, etenkin lasten takia... mutta siis tunteiden (tai niiden puuteen nykyistä kumppaniani kohtaan) puolesta olen jo nyt kypsä uuteen suhteeseen.

Olettaen siis että vapaus ei vedä loppujen lopuksi pisintä kortta. Omat intressini olla "vapaa", siis sinkkuna ja sinkkuelämää - ovat tasan nolla.

Jos rakastat miestä, ole hänelle läsnä, mutta älä yritä painostaa häntä mihinkään. Sinun kannattaa myös varautua siihen, että mies saattaa surra exäänsä tai käyttäytyä muuten hassusti (esim. ahdistua tilanteista jotka muistuttavat jostain kipeästä asiasta). Pystytkö silloinkin välttymään mustasukkaisuuden tunteilta ja tarjoamaan tukeasi?

Mulla on samantyyppinen ongelma, mutta käänteinen. Ero tapahtunut tuossa joitakin kuukausia sitten ja aloitimme silloin tapailemisen. Nyt olen huomannut, että olen täyttä päätä rakastumassa tähän mieheen. Hänellä kuitenkin on vielä epävarmuutta mitä hän todella haluaa. Tapaamme aika harvoin, sillä hänellä on erittäin päljon töitä yms. ja tietenkin perhe eli lapset. Lapset eivät kuitenkaan ole enää ihan pieniä. Hän varoittelee minua, että älä rakastu liikaa, no, ei minun tunteita voi kontrolloida.Nyt minusta tuntuu, ettei suhteemme kehity, eikä etene, koska tapaamme niin harvoin. Hän sanoo tarvitsevansa myös omaa aikaa ja tilaa. Sitä tarvitsen myös minä, mutta ehkä erilaisessa suhteessa, koska olen ollut sinkkuna jo kauan. Yritän antaa sitä tilaa hänelle, mutta taustalla on kuitenkin pelko, että hän ei haluakaan jatkaa, vaikka sanookin, että olen hänelle tätkeä.On aika epätoivoinen olo välillä. :(