Mielipiteenne...

..vaikka luulen sen jo tietäväni /:

aloitin yli vuosi sitten seurustelemaan muutaman vuoden itseäni nuoremman miehen kanssa (olen 25). Olin vasta ikään päättänyt aikasemman suhteen ja tehnyt abortin. Ero oli sopuisa mutta abortti teki siitä ehkä vaikean koska päätös ei ollut helppo. Pari kuukautta tapailin tätä uutta miestä kun tämä exäni rupesi lämmittelemään minua uudestaan ja oli sitä mieltä että meidän pitäisi yrittää ja että voisimme vielä perustaa perheen ku aika on oikea. Sitten tein virheen olin molempien kanssa yhtää aikaa ..tapailin molempia. Kahden vkn kuluttua sen aikainen poikaystäväni sai tietää ja loukkaantui tietysti syvästi. Olin exäni kanssa kuukauden kun tajusin ettei meistä tule mitään, abortti vaan ja se et oli hetken meil ollu jotai yhteistä sisälläni yhdistija oli sekoittanut pääni. Kaipasin poikaystävääni ja hän halusi minut takaisin vaikka olin tehnyt väärin. Kysyin ja varmistelin monia kertoja häneltä et onko hän varma et pääsee yli "pettämisestäni". hän vakuutti että ajan kanssa kyllä. Ehdotin että ottaisimme rauhallisesti mutta hän suorastaa pesiytyi luokseni asumaan. Talven kaikki meni hyvin vaikka hän olikin mustasukkainen ja katkera kesän tapahtumista,mutta puhuimme ja puhuimme ja luulin että se auttoi.Suuniteelimme lähtevämme keväällä ulkomaille muutamaksi kuukaudeksi ja kaikki tuntui hyvältä. Sitten kuukausi ennen matkaa keväällä kaikki muuttui. Tulin kotiin paarista eräänä lauantai-iltana. Poikaystäväni oli tullut jo aiemmin. Hän nousi sängystä ja alkoi huutamaan missä olen ollut ja sitten hän riutaisi minut lattialle selälleni ja veti paksut mustat talvisukkikseni niin voimalla jalasta että ne repeytyivät ja teki tosi kipeä. Aamulla huomasin että polvitaipeessa oli kaksi nyrkin kokoista mustelmaa.hän katui vasta
mustelmat nähtyään ja lupasi ettei näin tapahdu. MUtta tämän jälkeen riitatilanteissa jos on vaikka ollut sanaharkkaa hän on nostanut minua seinille, heitellyt, kuristanut niin että jäi jäljet kaulaan ja lyöny avokämmenellä kasvoihin.hän on minua paljon isompi ja voimakkaampi eli ei mtn mahkuja pärjätä. Matkallakin olimme sen pari kuukautta mutta sielläkin tapahtui vastaavaa. Ekan kerran jälkeen hän ei ole katunut vaan jopa sanonut et ansaitsisin enemmänkin ja et ei kukaa mies voi varmaa minua olla lyömättä kun ole nii ärsyttävä. lisäksi hän vetää viime vuotiset tekoni kokoajan esille ja syyttää minua myös aikasemmasta elämästäni. En kelpaa kun en ole neitsyt, tai ollut neitsyt yms. Ulkoinen nimittely alkoi myös jossain vaiheessa ja se satuttaa ehkä eniten vaikka tiedän ettei ulkonäössäni ole vikaa päinvastoin. Välillä tuntuu et koska suhteen alussa kohtelin häntä huonosti niin ansaitsen tämän kaiken mutta toisaalta tiedän et väkivalta ei ole ratkaisu. Nyt mietin mitä tehdä. Tunteet on niin voimakkaat koska muuten mies on ihana ja hellä. Mut tyhmä en ole...tässä oli vain murto-osa tapahtuneesta. En nyt ole koskaa verillä ollut enkä kasvoista runneltuna mutta...

huoks..ja aikuinenko muka minäkin kun en ole tajunut lähteä..pah

Joku raja.


kiitos kommenteista