Miksi sä katsot minua?Mä tiedän etten voi koskaan saada sua omakseni ja silti haaveilen että saisin joskus hetkiä sinun kanssasi.
Yritän vältellä katsekontaktia sinuun koska haluan päästä tästä ihastumisen tunteesta eroon koska se tuntuu nyt pahalta.
Olen ensitapaamisestani miettinyt sinua niin paljon että olen unohtanut kaiken muun mitä ympärilläni tapahtuu. Silti tiedän että sua en voi koskaan saada.
Miks mä en tavannut sua jossai muualla.
Jos lähtisin pois?
Lähtisitkö sitten kahville?
Voisiko se sitten onnistua. En tiedä mutta nyt ainekin minuun sattuu tää tunne ja yritän nyt vain unohtaa sinut, mies!
Yritän vältellä katsekontaktia sinuun koska haluan päästä tästä ihastumisen tunteesta eroon koska se tuntuu nyt pahalta.
Olen ensitapaamisestani miettinyt sinua niin paljon että olen unohtanut kaiken muun mitä ympärilläni tapahtuu. Silti tiedän että sua en voi koskaan saada.
Miks mä en tavannut sua jossai muualla.
Jos lähtisin pois?
Lähtisitkö sitten kahville?
Voisiko se sitten onnistua. En tiedä mutta nyt ainekin minuun sattuu tää tunne ja yritän nyt vain unohtaa sinut, mies!
Vastaukset 10
Vanhimmat
sellaista se on. Katseita on silti vaikea pitää kurissa, vaikka yrittäisi kuinka olla ajattelematta. Kahville lähtisin, sopivan hetken tullen...
En tiedä miten pystyisin unohtamaan sinut, nainen.
Saanko kysyä näin ulkopuolisena että oliko sinulla ensin aivan taivaallinen ihastus-tunne, leijailit 7.taivaassa jne ? Sitten tajusit tilanteen.. ei tästä voi tulla mitään.. mutta kuitenkin toivot että voisi. Ihana ihastus vaihtui vihaksi, yrität olla katsomatta mutta kuitenkin välillä on pakko.. toisinaan et katso, ja se haikeus että tiedät hänen olevan lähellä...
Haluat enemmän, mutta kumpikaan ei tee asian eteen mitään, odotat ja odotat että jotain tapahtuisi, mutta ei.
Minulle ainakin kävi noin, sitä koittaa miettiä näitä todella omituisia tunnetiloja, mitä minä en ainakaan ole koskaan aijemmin kokenut..
Nyt olen päässyt tuon viha vaiheen yli, tunteet ovat tasaantuneet, ehkä siksi etten ole nähnyt häntä hetkeen, en ole tuntenut niitä ylimääräisiä sydämentykytyksiä joita hän aiheuttaa =)
Minä yritin etten olisi ollut näkevinäänkään häntä, välttelin paikkoja joissa hän oli, mutta väistämättä olimme samassa paikassa katsekontaktin päässä ja taas sydämeni suli... ei se onnistunut.
Se että tietäisi vastaukset miljooniin kysymyksiin.. tai edes yhteen.. mitä päässä pyörii helpottaisi oloa varmasti.
Haaveilijana halusin vaan jakaa tunteita kanssasi =) Voimia sinulle
sanoa, että minulla meni tunteet ihan kuvailemallasi tavalla. Pääsin vihan tunteesta eroon, kun emme nähneet ja olin taas ihan normaali vähän aikaa. Pelkään vaan etten pysty olemaan normaali jatkossa. Ahdistaa jo valmiiksi. Voi kun pystyisin itse pakottamaan tunteeni pois. Käytöstäni voin muuttaa. Sydäntä vaan särkee koko ajan ja olo on kamala. :( Täytyy vaan yrittää mennä ja elää elämää eteenpäin. Koita jaksaa sinäkin.
kirjoittama viesti, niin on saman oloista juttua. Ihan kaikki täsmää. Vaan on elettävä eteenpäin, en voi muutakaan.
Minäkin olisin voinut tuon viestin kirjoittaa.
Tietääkö hän ihastumisestasi?
En osaa sanoa. Luulen että hän saattaisi jotain aavistella mutta en osaa sanoa.
Sitten kun lähden pois minun on pakko jotenkin ilmaista tunteitani hänelle. Muuten tästä en pääse eroon..tuli vastauksesksi mitä tahansa tai sitten ei mitään.
Ilmaise pois, aavistelu käy pitemmän päälle hermoille. Saat ihan varmasti vastauksen.....
Kyllä kehoitan tekemään jonkinlaisen aloitteen, varmasti jää muuten vaivaamaan, jos olet vielä lähdössäkin.. Minä tein jotain oman tilanteeni eteen, mutta ei se oikeen johtanut siihin mihin pyrin =) No vähän parempaan, hän alkoi katsoa entistä kauemmin, hymyilee enemmän kuin ennen =) Sanoi muutaman sanankin.. Nyt vaan pitää odotella jatkoa, mutta uskon että se tapahtuu, mitä on tarkoitettu..
Minulla on aina ollut ongelmana sekin että en oikeastaan ihastu keneenkään.
Nyt olen jotenkin ihastunut vaikken edes tunne häntä. En oikein tiedä miten tässä kävi näin.Hän vain katsoi minua suoraan silmiin useasti niin olin ihan mennyttä naista, harvoin jää katsomaan ketään silmiin niin ettei saa katsetta irti.
On mulla aikaa tässä vielä kerätä rohkeutta.
Olen yrittänyt elää niin että mitään ei kannata katua koska voi olla että huomenna sen tekeminen voi olla mahdotonta, täytyy koittaa muistaa toi kun maanantaina menen taas töihin.
Aloittaessa tuolla työpaikalla, vannoin etten ihastu keneenkään, muutama viikko meni katsellessa ketä siellä on töissä, muutama kivan näköinen miekkonen siellä olikin, mut en kylläkään niihin ihastunut.. Sitten myöhemmin huomasin että yksi on ruvennut kattelemaan mua=/ Oikeestaan pidin sit tuijottelua ärsyttävänä, enkä kiinnittänyt siihin juurikaan huomiota.. Sitten hän rupes moikkaamaan mulle.. En vieläkään tuntenut mitään järisyttävää, ehkä ihan vähän rupesin tykkäämään hänen hymystä;) ...sitten tapasin hänet jotenki ihmeellisesti baarissa itse "pikkusen" ottaneena, sielläkään ei mitään kummempaa tapahtunut, jotenkin olimme toisemme kuitenkin sieltä ihmis vilinästä löytäneet (ei mitään muistikuvaa..) ja jotain juttelimme.
Mutta aamulla kun heräsin, se tunne oli ihan käsittämätön... Olin ihan hermoraunio, sekasin.. aattelin koko viikonlopun vain häntä, en tiennyt miten päin olisi, pakko oli tehdä koko ajan jotain, en voinut olla paikallaa ollenkaan...
Muistin hänen katseen kun seisoin ihan hänen edessään, ne silmät ja hymykuopat, voi suloisuus..... Miks en tajunnut niitä silloin illalla??? Miksi kaikki valkeni vasta aamulla, miten se iski näin yhtäkkiä?? Nyt sitten oon ollut ihan "pihalla" siitä aamusta lähtien...
Ja tämä kaikki tuli pitkistä katseista mieleen =D =D =D Koittakaa kestää =D =D =D