Sama planeetta vs. vieras planeetta

Kumppanin valinnassa olen käyttänyt vähemmän tietoisesti menetelmää, etsi-ihminen-jolla-on-samat-arvot-mutta-hieman-erilaiset-kiinnostuksen-kohteet. Ja mielestäni se on ollut ihan onnistunut.

Uskon siihen, että samanlaiset lapset leikkivät parhaiten yhdessä. Toisaalta vastakohdat täydentävät toisiaan ja tuovat suhteeseen aina jotain uutta näkökulmaa. En seurustelisi hetkeäkään itsenikaltaisen ihmisen kanssa. Sehän olisi aivan helvetin tylsää.

Mutta sen minä sanon, että molemmilla täytyy olla vapaus olla omanlaisensa. Tuohon menojen rajoittamiseen minä en usko. Minä en ole holhokki enkä tarvitse äitihahmoa. Enkä minä sellaiseksi kenellekään ryhtyisi. Ehkä se kuitenkin joillekin tuo turvallisuuden tunnetta.

Ei niitä oikeasti samanlaisia olekaan.

Onneksi ollaan riittävän erilaisia, että jonkinasteinen mielenkiinto säilyy...

Rajansa tietysti kaikella, oleellista on erilaisuuden sietäminen.

"Miten on, pitääkö teidä mielestä kumppanin olla samanlainen kuin sinä, vai sinun vastakohtasi?"

Ei samanlainen eikä vastakohta...

No yhteiset arvot suurin piirtein, toisaalta kyllä luonne saa/pitää :)) olla tietysti erilainen... yhteinen huumorintaju... ainakin jonkin verran...

Olisi outoa jos nainen olisi mahdollisimman samankaltainen kuin minä... Kyllä naisen toivoo tuntuvan naiselta... ( ja kyllä se tuntuukin...) Mukava on jos naisella on myös omia juttuja joita mun ei tarvi ees täysin ymmärtää ...

Näillä mennään ...

"Mutta toisaalta taas ajattelen että kumppanin pitäisi olla vastakohtani, mikä tasapainoittaisi ehkä suhdetta?"

Miten ihmeessä se tasapainoittaisi suhdetta, jos olisit kumppanisi kanssa kaikesta täysin päinvastaista mieltä? Jatkuvaa riitelyähän se olisi.

arvot ja tavoitteet samat, mutta luonne vois olla erilainen, että riittää kipinää. Riittävästi erilainen, mutta tarpeeksi samoja kiinnostuksen kohteita.