"Vapaa" suhde

siis muijasi ei nalkuta, vaikka istut baareissa kaiken aikaa. mahtaako tuo edes välittää susta? Epäilen. Hyvään suhteeseen kuuluu tietty kiinnostus toista kohtaan. Täysi välinpitämättömyyskin saattaa alkaa jossain vaheessa tympimään.

siis muijasi ei nalkuta, vaikka istut baareissa kaiken aikaa. mahtaako tuo edes välittää susta? Epäilen. Hyvään suhteeseen kuuluu tietty kiinnostus toista kohtaan. Täysi välinpitämättömyyskin saattaa alkaa jossain vaheessa tympimään.

mulla on kumma kyllä sellanen mies,ettei se edes tykkää juosta baarissa ja saunailloissa vaikka olen sanonu,että saa mennä.ei kuulemma halua mennä,kun vaan mun kanssa,koska muutenkaan käydään,niin harvoin missään...ja äijä kohta 45.v.

Mulla oli semmonen entinen poikakaveri joka ei olisi mihinkään päästäny ja kun pidin pääni ja menin niin sotahan siitä aina syttyi. Kun sitten erottiin vuosi sitten ja olin vapaa kuin taivaan lintu menin senkin edestä. Ikinä en enää halua suhdetta jossa jompi kumpi rajoittaa toisen menoja, tietysti mielipidettä pitää kysyä ja toivomuksia saa esittää. On sitten kahta kivempi olla kotona kahden kun pääsee tuulettumaan ja on jotain puhuttavaakin, muuta kun ainaset ruokaostokset ja raha-asiat.

Minulla on paljon miespuolisia(kin) ystäviä ja olen törmännyt tuohon samaan ilmiöön: 30-40 vuotiaat aikuiset ihmiset joutuvat anelemaan kotoa lupia iltamenoille ja ex-tempore on täysin turha kuvitella mihinkään pääsevänsä. Vaimot ovat yleensä mustasukkaista ja kotona istuskelevaa tyyppiä, jotka vetoavat siihen, etteivät itsekään käy koskaan missään. Ihan sairasta, meikäläinen tukehtuisi tuollaiseen suhteeseen. Kyllä luoton pitää sen verran pelata, että molemmat saavat mennä kavereidensa kanssa. Eri asia jos kyse parista, jolla pienet muksut ja toinen koko ajan menossa ja toinen saa jatkuvasti yksin hoidella mukulat. Olen sanonut näille miehille, että vaikka vaimo ei tykkäisi tavata kavereitaan tai käydä ulkona, niin eihän se sitä tarkoita, ettei toinen saa niin tehdä.

No kyllä mun ukko ainakin vain menee eikä paljon lupia kysele. Toisaalta en kyllä kehtais ees alkaa marmattamaan että et mee ja plää plää.

Me on oltu yhdessä kyllä vasta 3 kuukautta, ja oishan se toisaalta kiva jos se mutkin ottais joskus mukaansa kun johonkin menee. Harva kerta on menty yhdessä edes baariin, se menee kavereidensa kanssa ja minä omieni. Rassaa kyllä välillä tuokin.

Mutta tehkööt sitten mitä lystää. Miehet elää ihme symbioosissa keskenään. Minä pärjään ilman kavereitanikin ja voisin hyvin liikkua tän poikaporukankin kanssa, mutta eipä paljon kutsuja satele, ite saa aina ittensä tukkia mukaan.

Itse jo 13 vuotta avioliitossa olleena voin sanoa, että kyllä on meikänkin ukko menoistaan huolen pitänyt. Ei auttanut, vaikka joskus kielsikin, et älä mee, ollaan joskus koko perhe kotona viikonloppuna. Itse olin kahden vaippaikästen kans kotona päivät pitkät, ukko töissä ja illat harrastuksissa. Nyt sitten olen vuorotyössä ja harvoin pääsen viikonloppuviihteelle töiden takia. Kun on vapaa viikonloppu, pitää arpoa, kumpi on tärkeempää, antaa lapsille "laatuaikaa" vai laukata baarissa. Ukon mielestä oma on syy, jos en lähde viihteelle. Hänellä ei moisia moraalisia ongelmia ole. Rumuaa ihan täysillä elää. Raskas työ vaatii kuulemma raskaat huvit.... Taitaa olla nytkin viikonloppuna lähtö jo lauantai aamuna ennen kukon kiekaisua ja kotiin tulenoo su iltana. Vielä se ei ole töistä tullunna, tulee kai joskus hämärän laskeuduttua ja töihinsä lähti jo pari päivää sitten. Soittaakaan ei tietenkään töihin saa, kun se häiritsee.... Voiko mies enää vapaammin elää...????

Meillä mennään, mutta on se hyvä tapa ainakin ilmoittaa. Nimittäin kummallakin on oikeus mennä. No nyt lapset ovat jo nuorin 14, niin voi mennä yhtä aikaakin oman menonsa, kunhan tiedetään missä nuo nuoret ovat. Mutta silloin kun olivat pienempiä, sovitaan etukäteen kuka menee. On itsekästä mennä vain kysymättä käykö se toiselle, jos toisellakin on suunniteltuja menoja.

Itse tosin en ole "mennyt" kuin kerran tai pari vuodessa, mies ehkä kerran kuussa. Mutta ei tule mieleenkään soitella perään. Ainoastaan jos on sanonut olevansa puolilta öin kotona, saataan kysyä tekstiviestillä jos yhteen mennessä ei näy - nimittäin aina se on huoli, jos on vaikka joutunut hakatuksi, sitä kun voi vaikka ilman syytä joku hyökätä kimppuun yöllä ryöstämään tai jotain. Minua kyllä naurattaa emännät, jotka soittavat minuutin yli puolen yön ja nalkuttavat kun ei kuulu kotiin. Mies joskus noille toisten nalkuttaville eukoille naureskelee. Sellainen "ei halua ilman minua mennä" kuulostaa kyllä vähän jonkinlaiselta tossun alla olemiselta, tai sitten kavereita ei vain ole, tai ei luota itseensä tai jotain. Kun toista katselee 24/7 poislukien työssäoloajan, niin kyllä sitä omaakin aikaa pitää olla, molemmilla. Itsekin nautin siitä, että saan kotona olla yksinäni - no muksut tietysti siinä sivussa.