Olen tässä pitänyt yhteyttä yhteen ihanaan mieheen. Välimatkaa meillä on 200 km. Olen aivan lätkässä häneen, mutta mietityttää että pitäisikö tässä vaan yrittää viiletä ja lopettaa koko homma alkuunsa. Olen joitain vuosia sitten elänyt kaukosuhteesse ja silloisen pojan jätin koska ikävöin häntä niin että aloin loppujen lopuksi melkeimpä vihata. Olin tuolloin nuorempi ja poika oli ensirakkauteni, että kokemusta on karttunut sen jälkeen, mutta pelkään että kaikki toistuu. Onko kellään vastaavia kokemuksia? Myös rohkaisevat sanat olisi tarpeen koska tapaan hänet viikonloppuna.. Huh, jännittää ja on perhosia mahan pohjassa :)
Uusi suhde..
..aluillaan.
21067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos tuntuu siltä että homma toimii (etäisyyttä lukuunottamatta) niin miksi katkaista suhde? Tietystihän asia on paljon kiinni siitä kuinka usein näette, esim. kerta kuukaudessa varmasti haittaa. Mutta koska olet elänyt kaukosuhteessa nuorempana, et ilmeisesti voinut vielä silloin harkita yhteenmuuttamista. Tällöinhän ehkä jo tiesi että suhde tulee olemaan pitkän aikaa tapaamisia silloin tällöin. Mutta jos homma nyt toimii hetken aikaa, miksei esim. vuoden päästä voisi harkita yhteen muuttamista mikäli mahdollista. Älä pilaa juttua jos muuten tuntuu hyvältä ja molemmat ovat toisiinsa ihastuneita.
Olen samassa tilanteessa, teksti voisi itseasiassa olla kirjoittamani.. *huokaus*
Itse olen miettinyt samaa. Pääseekö vähemmällä tuskalla etääntymällä nyt? Tulevaisuus on epävarmaa, ei ole tietoa voimmeko asua riittävän lähellä toisiamme. Roikkuminen saattaa siis päätyä hyvin tai hyvin huonosti, ei tiedä on ikävöinti sen arvoista jos mistään ei tulekaan mitään.
Silti sanon, älä luovuta (mikäli et ole masentunut, siinä tapauksessa suosittelen luovuttamaan ;) ). Jos et nyt yritä voi olla että pyörittelet asiaa pitkään mielessäsi ja ehkä kadut. Jos olet yrittänyt tiedät että olet kaikkesi tehnyt ja voit olla silloin itsesi kanssa asiasta rauhassa.. Luulen että asiasta ei pääse kärsimättä hiukan. Nauti ajasta hänen kanssaan ja nauti tunteestasi, niin kauan kuin se kestääkin. Parempi elää ja ottaa kolhut vastaan kuin paeta ja pelätä ja yrittää säästää itseään ja jättää elämä puolimakuiseksi. Koskaan et voi tietää. Niin oon ajatellu.. Ehkä voisit puhua miehen kanssa asiasta?
Tsemiä!