Hyi apua,gynelle!

itellä oli vähän samoja ajatuksia,mutta hermo lepäs, kun tutkimustilanne koitti. Tuntuu oikeastaa tosi hyvälle kuulla gynekologin kertovan, että "värkit on kunnossa"... Ekalla käynnillä ainakin minulle selostettiin tosi tarkkaan mikä toimenpide oli menossa ja mitä milläkin instrumentilla tehtiin.

minullakin oli aivan kamala pelko mennä ensimmäisellä kerralla sinne..ja vielä kun olin kuullut että terveyskeskuslääkärit eivät ole niin kivoja mitä yksityisellä..Noh,hiki hatussa ja sydän hakaten sinne menin ja kokemus olikin ihan toista kuin mitä oletin! kerroin lääkärille että en ole koskaan käynyt ja pelottaa hieman..lääkäri oli ihana ja otti todella varovasti. ja kertoi koko ajan mitä hän tekee..Sinulta varmastikkin otetaan papa-koe,joka saattaa tuntua hieman epämiellyttävältä :/ mutta minulla ekalla kerralla ei tuntunu yhtään kipeältä,mutta kun toisen kerran se otettiin niin sitten ei ollut niin kivan tuntuinen..
Mutta kyllä sä selviät! elä huoli :) aion itse kyllä tästä lähtien käydä kumminkin yksityisellä,kun olen kuullut niin mukavia juttuja sieltä käynnistä.. tsemppiä sinulle!

Mitä tuossa yllä joku sano että papa-koe saattaa tuntua epämiellyttävältä, niin se ei todellakaan ole niin paha. Sellainen pieni hankaus tuntuu vaan kun se näyte otetaan.. Muutenkin kun itse kävin ekan kerran, niin olin enemmänkin ihmeissäni tyyliin "jaa, nytkö tää jo loppu".. Se ei tosissaankaan kestä pitkään, eikä minulle ainakaan sattunut ja gyne oli tosi mukava.

Onnea!!

Älähän hätäile. Ensinnäkään et ole ensimmäinen nainen, joka ei heti 16-vuotiaana ole käynyt gynekologilla. Itse kävin ekan kerran 23-vuotiaana... Toiseksi se tutkimus ei kestä paljon mitään ja papa-kokeen otto on tosi nopea juttu. Muakin oli kaverit pelotelleet, että "se on sitten ihan kamalaa ja sattuu ihan järkyttävästi se kokeen ottaminen". Lopputulos oli se, että meinasin alkaa nauramaan kun koko homma oli niin lyhyt juttu eikä sattunut lainkaan. Vähän tuntui epämiellyttävältä, mutta ei sattunut. Koeta vaan ajatella mukavia asioita ja hengittää rauhallisesti niin että saat itsesi rentoutettua ennen tutkimusta. Tsemppiä!

Kai mä siitä hengissä selviydyn, mutta oon kai niin paljon liikaa miettiny sitä, että se homma on suurentunu omassa päässäni niin suureen mittakaavaan,että pelottaa niin vietävästi. Kai se sitte toisella kerralla tuntuu jo helpommalta..toivottavasti! Ja yksityiselle olen menossa, mitään muuta en edes harkinnu, kun kaikki on kehunu yksityisiä. Toivottavasti en nolaa itseäni millään tavalla! Hitto, miten tää voi tuntua niin pelottavalta...

En tunne ketään joka erityisemmin tykkäisi käydä gynellä, eiköhän se joka naiselle ole jonkin verran ainakin epämiellyttävää. Mutta ei se nyt niin kamalaa ole, eikä satu millään tavalla, joten kyllä sen "välttämättömän pahan" kestää silloin kun pitääkin. Loppujen lopuksi, omasta terveydestähän ja sen tarkistamisesta siinä on kyse. Nopeasti se on ohi!