jonka kanssa sain kulkea pienen matkaa ja jakaa hetken elämästäni. Jota luulin ystäväkseni mutta eipä tunteet riittäneetkään ystävyyteen asti. Missä tuli este matkaan? Eikö rohkeus riittänyt? Oliko luottamus liian vaikea saavuttaa? Olivatko tunteet liian laimeta... tai ehkä ne olivatkin liian pelottavia? Oliko epäluulo liian korkea este ylitettäväksi?
Pyydän anteeksi että herätin sinussa turhia toiveita. Olin kyllä vilpitön ja rehellinen tarjotessani sinulle ystävyyteni, mutta...
Pyydän anteeksi että herätin sinussa turhia toiveita. Olin kyllä vilpitön ja rehellinen tarjotessani sinulle ystävyyteni, mutta...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei sitä ystävyyttä oikein kestä, kun omat tunteet ovat niin suuret...Parempi kun ottaa sitten kunnolla etäisyyttä, jotta pääsee kiinni elämään eikä jää elättelemään turhia toiveita. Siksi ystävyytesi ei tavallaan "kelvannut..."
No eipäs nyt sitten röyhistellä. Kun ei mulle koskaan tarjottukaan enempää kuin ystävyyttä mutta eipä sekään sitten kelvannut. Mahdollisuudet muuhun tyvättiin jo heti alkuunsa.
Ehkä sinulle on luottamus vaikea saavuttaa ja tunteet pelottavia? Enpä niin vakavaan olisi niin nopeasti lähtenyt, pienempiä askelia.
"Pyydän anteeksi että herätin sinussa turhia toiveita. Olin kyllä vilpitön ja rehellinen tarjotessani sinulle ystävyyteni, mutta..."
Lakkaa selittelemästä tuota naurettavaa mantraa jota ei usko kukaan. Ota mielummin yhteys ja tee jotain, joka johtaa johonkin parempaan. Mitään omatuntoselityksiä ei täällä kaipaa kukaan... "herätin sinusa turhia toiveita".
"Ehkä sinulle on luottamus vaikea saavuttaa ja tunteet pelottavia? Enpä niin vakavaan olisi niin nopeasti lähtenyt, pienempiä askelia. "
Niin vakavaan kun ystävyyteen?? Hui hui.
Oletkos herännyt väärällä kyljellä tänä aamuna? Kirjoituksestasi huokuu epäystävällinen sävy, ihan suotta koska oma kirjoitukseni ei varmastikaan ole sinulle osoitettu. Hyviä yö-unia toivotan sinulle ja huomiselle parempaa päivää.
Ei se ollut epäystävällinen. Se oli rohkaisuksi. Mutta sun jutussa oli toisin päin, se ei ollut susta kiinni.. luin vasta jälkeenpäin.
Sattuuhan sitä. Ei liian vakavasti.
Et kai tosissasi luullut että olisit minuun jonkinlaisen otteen manipulatiivisella pelaamisellasi saanut. Vilpittömyyttä ja rehellisyyttä ei kaltaisesi ole nähnytkään. Niljakas tasosi ei riitä edes varpailleni tallomiseen.
Taisit luulla että sinulla on jonkinlainen yliote, tietäisitpä vaan. Ehkä yksinäisyytesi vielä johdattaa sinut totuuteen.
No voi voi sinua katkeraa onnetonta. Haukut nyt kyllä väärää puuta. Etsipäs se oma puusi jonka alle luritella. Eipäs ne sinun pettymyksesi vähene eikä parane siitä että haukut jokaisen mahdollisen ihmisen. En tosiaan ole sinun naurettava pellesi, sen voin taata ja luvata sinulle. Joten osoite oli väärä, palautan postisi jotta voit laittaa sen oikeaan osoitteeseen. Ja toivottavasti pääset eroon katkeruudestasi. Se ei tee ketään ihmistä onnelliseksi. Kyllä nämä pettymyksetkin on kestettävä ilman vihamielisyyttä. Hyvää jatkoa ja onnea elämääsi.